Olen aina ollut nörtti. Lukemisen ohella parasta ajanvietettä mitä tiedän ovat erilaiset tietokone-, konsoli- ja lautapelit. Pelaan päivittäin, ja olen suunnitellut ja toteuttanutkin itse muutamia lautapelejä, tosin vain omaan käyttöön. Näen itseni vielä vanhana mummonakin pelailemassa tietokonepelejä, koska olen sitä sukupolvea, jonka lapsuudessa jokaiseen kotiin tuli tietokone ja älypuhelimet. Nörtteilyni ilmenee oikeastaan parhaiten siinä, että fanitan aina ihan täysillä elokuvia, televisiosarjoja ja pelejä, joista olen kulloinkin innostunut. Teen parhaillaan gradua suomen kielen alalla ja tutkin pelivideoiden kieltä. Kaiken edellä mainitun valossa ei kai ole mikään ihme, että rakastuin jo ensi sivuilta Ernest Clinen romaaniin Ready Player One, joka on kuin nörtin märkä uni. Kuvassa kirjastosta lainaamani pokkari, jossa on elokuvakannet. Elokuvaa en ole nähnyt. Ehkä joskus vielä katson sen, mutta näin hyvän kirjan jälkeen pelkään leffan tuottavan pettymyksen. Yleensä elokuvaversioissa muutetaan ja jätetään pois niin paljon asioita.

Vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteessa tämä kirja tulee kohtaan 36: Kirjassa liikutaan ajassa ja Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.9.2021-30.4.2022) kohtaan "kirjassa on ei-todellisia eläimiä" siinä esiintyvien virtuaalisen eläinten vuoksi.
 

 

Ready Player One

Gummerus

2012

510 sivua

 

Vuonna 2045 maailma on synkkä paikka. Wade Watts tuntee olevansa elossa ainoastaan silloin, kun hän kytkeytyy OASIS-nimiseen valtavaan virtuaalitodellisuuteen, jossa suurin osa ihmisistä viettää aikansa. Kun OSASIKSEN omalaatuinen suunnittelija kuolee, hän jättää jälkeensä sarjan arvoituksia ja vihjeitä. Ne liittyvät vuosikymmenien takaiseen populaarikulttuuriin, joka oli pelisuunnittelijan pakkomielle. Se, joka ratkaisee ne ensimmäisenä, perii hänen valtavan omaisuutensa – sekä OSASIKSEN täydellisen hallinnan. Kun Wade onnistuu ratkaisemaan ensimmäisen vihjeen, peli muuttuu kovaksi. Wade saa huomata, että jotkut kilpailijoista ovat valmiita tappamaan ratkaistakseen arvoitukset. Peli on alkanut – ja ainoa keino selviytyä hengissä on voittaminen. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Ready Player One on siinä mielessä tyypillinen dystopia, että se kertoo maapallosta kymmeniä vuosia eteenpäin: ihmiset ovat kuluttaneet kaikki luonnonvarat; köyhyys, nälänhätä, taudit ja yleinen puute vaivaavat suurta osaa ihmiskunnasta; maailma on lyhyesti sanottuna pilalla. Siihen sen yhtäläisyydet tyypilliseen dystopiaromaaniin sitten jäävätkin. Sen sijaan, että kertoisi ihmisistä, jotka yrittävät selviytyä tällaisessa karussa maailmassa ja kenties joutuvat tappamaan muutaman zombin tai mutatoituneen hirviön siinä sivussa tai piileskelemään maan alla, romaani keskittyy kertomaan siitä, miten ihmiset pakenevat kurjaa elämäänsä OASIS-tietokonepeliin. Paitsi että se on paljon enemmän kuin pelkkä tietokonepeli: sieltä löytyy kaikki mitä toivoa saattaa ja siellä voi olla millainen haluaa. Jännitystä tuo OSASIksen suunnittelijan Hallidayn kuolema ja sen käynnistämä Jahti – yritys löytää Hallidayn OSASIkseen piilottama pääsiäismuna.

 

"Ennen kuolemaani", Anorak sanoo entistä tummemmalla äänellä, "minä loin oman pääsiäismunani ja piilotin sen suosituimpaan videopeliini OSASISiin. Ensimmäinen ihminen, joka löytää pääsiäismunani, perii koko omaisuuteni." (s. 13)

 

Mielestäni sana pääsiäismuna kuulostaa suomeksi vähän hönöltä. Englanninkielinen termi easter egg on siistimpi, minkä vuoksi sitä voisi (ja ehkä pitäisi) käyttää anglismina suomenkielisessä puheessa tai tekstissä. Kyseessä on siis jokin piilotettu vitsi tai ominaisuus, joita esimerkiksi pelin tekijät ovat tarkoituksella piilottaneet peliin pelaajien löydettäväksi. Se voi olla vaikkapa jokin viittaus tekijöihin. Nörttinä ja pelaajana olen itsekin etsiskellyt pääsiäismunia. Se on yllättävän hauskaa. Teoksessa Hallidayn pääsiäismunan etsijät tunnetaan munastajina, mikä sekin on vähän erikoinen termi, jos ei ole perillä pääsiäismuna-sanan merkityksestä tässä yhteydessä. Tässä kun ei todellakaan etsitä mitään suklaamunia.

Päähenkilö Wade on 18-vuotias nuori mies, jonka vanhemmat ovat kuolleet. Hänkin viettää lähes kaiken aikansa OSASIksen maailmassa. Hän jopa käy siellä koulua. Kuten arvata saattaa, hän pääsee Hallidayn pääsiäismunan jäljille. Jahdissa on tarkoitus löytää kolme erilaista avainta ja saman verran portteja, jotka johtavat aina vain lähemmäs itse pääsiäismunaa. Wade on nörtti ja tutustunut 80-luvun populaarikulttuuriin todella perinpohjaisesti. Siksi hänellä on hyvät lähtökohdat lähteä mukaan Jahtiin. Sen aikana hän saa uusia ystäviä, rakastuu ja kokee huimia seikkailuja niin oikeassa maailmassa kuin virtuaalitodellisuudessakin.

Viehätyin tästä kirjasta, koska ajatus OSASIS-maailmasta tuntui alusta asti todella siistiltä! Siistiltä ja samalla vähän kauhistuttavalta. Viettää nyt reilusti yli puolet päivästä visiiri ja datahanskat kädessä, elämässä virtuaaliukkelin elämää, tekemässä upeita asioita, samaan aikaan kun oikea elämä ja oma ihmiskeho tuntuvat lähinnä rasitteelta. Kovan luokan nörteille ja gamereille ovat tuttuja monen tunnin pelisessiot ja tunne siitä, että virtuaalimaailmassa viihtyy joskus oikeaa maailmaa paremmin. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, ettemme ole vielä kirjan kuvaamassa pisteessä. Oikea maailma on sentään vielä etusijalla.

Yksi upeimmista yksityiskohdista on scifin ja 80-luvun yhdistäminen, jonka Cline tekee todella kekseliäästi. Vuoden 2045 maailma on todella edistyksellinen teknologisesti, mutta OSASIksen luojan Hallidayn pakkomielle teinivuosiensa 80-lukuun näkyy joka puolella. Jahdissa tehtävät koetukset liittyvät olennaisesti hänen lempipeleihinsä, -elokuviinsa ja -sarjoihinsa. Kirja on niin raikas ja jaksaa kiinnostaa läpi viidensadan sivunsa, koska se ei ole joko-tai: ei eletä pelkästään dystooppisessa scifi-todellisuudessa, jossa virtuaalitodellisuus on arkipäivää, muttei myöskään pelkällä oranssi-ruskeiden kokolattiamattojen ja kolikkopelien kyllästämällä 80-luvulla. Nämä kaksi maailmaa yhdistyvät ja vuorottelevat, mikä pitää mielenkiintoa yllä.

Tässä romaanissa on jokaiselle nörtille jotakin: tietynlaisten tietokone- ja konsolipelien ystävät ymmärtävät tavaroiden, aseiden ja varusteiden keräilemisen sekä tasoilla nousemisen, 80-luvun lapset muistelevat haikeina kolikkopeliaikoja ja varhaisia 2D-tietokonepelejä, ja lautaroolipelien ystävät hihkuvat ihastuksesta, kun Dungeons & Dragons mainitaan useammin kuin kerran. Teos onnistui myös yllättämään kiinnostavilla juonenkäänteillään. Varsinkin lopun paljastus siitä, kuka Waden ystävä Aech on todellisessa elämässä, löi minut täysin ällikällä. Koko ajan odotti, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja yleensä se, mitä tapahtui, osoittautui joksikin todella mukaansatempaavaksi ja jännittäväksi.

Samannimisen leffan on ohjannut Spielberg. Epäilen, ettei Clinella vielä kirjan kirjoittamisvaiheessa ollut elokuvasopimusta kirjoitettuna, joten hauska pääsiäismuna on syntynyt vasta jälkikäteen: kirjassa nimittäin mainitaan Spielberg nimeltä suurena ja arvostettuna elokuvaohjaajana.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Ready Player One on aivan mahtava kirja, yksi parhaita tänä vuonna lukemiani. Se pitää tiukasti otteessaan, varsinkin jos lukija on itsekin nörtti. Se on raikas sekoitus scifiä, dystopiaa ja mennyttä maailmaa. Sivussa pohditaan ikiaikaista ystävyyden teemaa. Suosittelen, todellakin suosittelen! Tässä on romaani, joka ei sisällä yhtään ainutta tylsää lukua. Laitoin jo toisen osan varaukseen kirjastosta.

Annoin Goodreadsissa täydet viisi tähteä.