Lukulistani on niin pitkä etten edes muista, mistä olen kaikki ne kirjavinkit saanut. Esimerkiksi Heidi Köngäksen psykologinen romaani Dora, Dora on roikkunut siellä jo kohta kolme vuotta. Mistä sen alun perin bongasin, ei mitään muistikuvaa. Sen tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen Lappiin, joten miljöö on ainakin kiinnostava. Siinä mielessä se olisi sopinut paremmin loppuvuoden pimeiden kuukausien lukemistoksi, että tähän synkkään ja lumiseen miljööseen olisi ollut helpompi uppoutua, mutta onneksi asiaa helpotti Etelä-Suomeen iskenyt muutaman päivän takatalvi. Nyt lunta ei toivon mukaan enää tule, ainakaan niin paljoa kuin muutama päivä sitten, vaan kevät voi vihdoin saapua.

Vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteessa tämä tulee kohtaan 19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi). Luonto sivuilla -lukuhaasteeseen (1.10.2023 - 30.4.2024) se tulee ruutuun "tunturi" ja Vahvat naiset -lukuhaasteeseen (8.3.-11.10.2024) ruutuun "naiskirjailija".

 

Dora, Dora

Otava

2012

333 sivua

 

Kolmannen valtakunnan varusteluministeri Albert Speer matkustaa seurueineen Suomen Lappiin jouluna 1943. Hän haluaa Jäämeren rannalle, pimeimpään kaamokseen, sillä yhteys Führeriin on poikki.

Speer tietää, että Saksa on häviämässä sodan. Silti hän on valmis tekemään mitä tahansa, ”jotta se mies voittaisi”. Speerin seurueessa matkustavat myös hänen sihteerinsä Annemarie Kempf ja viihdytysjoukkojen taikuri Ewald Himmelblau. Moitteettomat ihmissuhteet joutuvat koetukselle vankileirien ympäröimässä jäätävässä todellisuudessa. Rovaniemeltä seurueeseen liittyy nuori yhteysupseeri ja tulkki Eero Kallankari. Vaikka Eero häikäistyy Annemarien olemuksesta, hän aistii heti jännitteet, jotka vievät vääjäämättä kohti räjähdystä. (esittelyteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Speer ei ole se, miltä hän näyttää. Ulkonäkö valehtelee. Hän on liian komea, jotta ihmiset kestäisivät sen, että hän on paha. Hän on jollain lailla sisältä vaurioitunut, muuttunut ytimeltään mädäksi. (s. 315)

 

On joulukuu vuonna 1943. Saksalainen varusteluministeri Albert Speer on matkustanut Suomen Lappiin, Jäämeren rannalle, Saksan pohjoisimpaan varuskuntaan, tarkistamaan sen olot ja vierailemaan nikkelikaivoksessa. Suomi ja natsi-Saksa ovat liitossa keskenään toisen maailmansodan riehuessa ympärillä. Ministerin seurueeseen kuuluu Speerin sihteeri Annemarie, suomalainen tulkki ja saksalaisten yhteysupseerina toiminut Eero Kallankari, mukaan pakotettu saksalainen taikuri Himmelblau, viulunsoittaja sekä erilaisia hännystelijöitä. Saksalaiset tapaavat tulkin Rovaniemellä hotelli Pohjanhovissa, josta matka jatkuu pohjoisemmaksi kohti Jäämerta.

Romaanissa on useita eri näkökulmia. Ääneen pääsevät minäkertojina Speer, Annemarie, tulkki ja taikuri. Jokaisen tuntoja ja ajatuksia sodasta ja tästä erikoisesta matkasta kuvataan erittäin tarkasti. Näkökulmien vaihtelu oli ihan virkistävää, joskin huomasin melko paljon toisteisuutta kerronnassa. Tiivistämisen varaa oli mielestäni useissa kohdissa. Mielenkiintoisin näkökulma oli tietenkin Speerillä, joka on myös teoksen päähenkilö. Hän on aloittanut arkkitehtina ja tehnyt vaikutuksen Hitleriin. Speer on hyvin korkea-arvoinen natsi ja Hitlerin suosiossa. Teoksen suola onkin Speerin ja Hitlerin varsin erikoisen suhteen kuvaaminen. Suhteen erikoislaatuisuus ja syvyys paljastuu vähä vähältä, Speerin muistellessa kohtaamisiaan Führerin kanssa ja kuvatessa tuon oikkuja. Minulle tuli lukijana monta kertaa sellainen tunne, että urkin jotain hyvin yksityistä ja kahdenkeskistä, mitä ei ollut tarkoitettu minun silmilleni. Speer kuvataan homoseksuaalina, joka himoitsee Hitleriä. Useaan otteeseen Speer antaa ymmärtää, että alistaa Hitleriä ja Hitler rakastaa sitä. Fyysisessä kontaktissa he eivät Speerin mukaan ole koskaan olleet, mutta puhuvat toisilleen tuhmia ja lietsovat toisiaan kiihkoon verbaalisesti. Hän puhuu muun muassa siitä, miten tietäisi Hitlerin nauttivan saappaanpohjiensa nuolemisesta, mikä lienee kuitenkin vain kielikuva. Olen historiankirjani lukenut ja dokumentteja katsonut, joten luulen, että Köngäs ottaa paljon taiteellisia vapauksia kuvatessaan Hitleriä ihmisenä. En uskonut esimerkiksi siihen väitteeseen, ettei hän todella olisi ollut kiinnostunut yhdestäkään naisesta.

 

Pian on taas lähdettävä liikkeelle. Makaan sängyllä silmät auki ja tunnen kuinka sisäinen spiraali kiertyy aina vain syvemmälle ja syvemmälle, miten se kapenee ja kapenee, miten vajoan maan sisään, vuoren sisään, halkeamaan, josta kuuluu vain yksi nimi: Dora, Dora.

Joulukuun kymmenentenä, tasan neljätoista päivää sitten kävin Mittelbau Dorassa. Tajusin heti, ettei minun olisi pitänyt mennä sinne, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. (s. 138)

 

Kirjan nimi tulee Mittelbau Dorasta, rakettitehtaasta syvällä vuoren uumenissa, jossa natsit työstävät Hitlerin viimeistä oljenkortta sodan kulun kääntämiseksi: V2-rakettia. Speerille on tullut Dorasta pakkomielle, vaikka hän onkin traumatisoitunut nähtyään, millaisissa olosuhteissa hänen sinne määräämänsä muualta kuljetetut sotavangit työskentelevät.

Tärkeään osaan nousee myös tulkin ja Annemarien suhde. En aistinnut heidän välillään sen suurempia kipinöitä, mutta he päätyvät pari kertaa sänkyyn. Jälkimmäisellä kerralla Speer saa Annemarien kiinni itse teosta. Rangaistakseen tulkkia Speer raiskaa hänet vessassa tapahtuman jälkeen (tämä kohta oli yllättävä ja kauhea). Järkyttynyt tulkki lähtee pakoon, mutta joutuu auto-onnettomuuteen ja kuolee. Speer sen tietenkin järjesti kostoksi, kuinkas muutenkaan. Järkyttynyt Annemarie tajuaa tulkin todelliset tunteet eikä yllättäen saa miestä enää mielestään.

Jokaisella romaanin henkilöhahmolla on omat kipukohtansa. Heitä kaikkia tosin yhdistää yksi asia: toive sodan päättymisestä. Speer on joutunut riitoihin Hitlerin kanssa ja toivoo sodan loppuvan, jotta voisi korjata välit ja keskittyä taas natsi-Saksan suurvaltakunnan rakentamiseen. Annemarien mies on määrätty rintamalle ja hän toivoo sodan loppuvan, jotta voisi alkaa elää omaa elämäänsä miehensä kanssa sen sijaan, että jatkaa kuin tähänkin asti, omistaen kaiken aikansa ja huomionsa esimiehelleen Speerille. Tulkki toivoo sodan loppuvan, koska on vielä nuori ja elämännälkäinen mies. Taikuri toivoo sodan loppuvan, koska haluaa tehdä rauhassa työtään ja palata rakkaan vaimonsa luokse.

Kirja ehtii päättyä ennen kuin Saksa häviää sodan. Lopussa Speer sairastuu vietettyään yön ulkona ja hänelle nousee korkea kuume. Häntä lähdetään kuljettamaan takaisin Saksaan. Lukemisen jälkeen kävin lukaisemassa Speeristä Wikipediasta ensinnäkin vakuuttuakseni siitä, että hän oli todellinen henkilö. Wikipedian mukaan hän oli. Köngäs lienee ottanut paljon taiteellisia vapauksia kuvatessaan tätä oikeasti elänyttä miestä, mutta koska en ole kiinnostunut historiallisista faktoista vaan nautin fiktion lukemisesta lukemisen vuoksi, en jaksa selvittää tai kiinnostua siitä, mikä osa tästä romaanista on totta ja mikä keksittyä.

Loppuun vielä pakko kehua Köngäksen kerrontaa, joka on täynnä kielellä leikittelyä ja hienoa kuvallisuutta. Pidin myös miljööstä. En ole koskaan käynyt Lapissa, mutta lappilaisten hotellien, ruokien ja kulttuurin kuvaaminen sai minut kiinnostumaan.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Dora, Dora on aika erikoinen psykologinen romaani, joka kertoo oikeasti eläneestä saksalaisesta varusteluministeri Albert Speeristä. Speer oli Hitlerin suosiossa, ja Köngäs maalaa romaanissaan heidän suhteensa erittäin paksuin ja tummin siveltimenvedoin. Tämä kirja on täynnä ihmisyyden pohdintaa, mutkikkaita ihmissuhteita ja toisaalta Lapin kauniin luonnon ja turismin kuvausta. Erikoinen lukukokemus tosiaankin. Tämä oli ensimmäinen Köngäkseni, joten en osaa verrata muihin hänen kirjoihinsa.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.