Tiedätkö sen tunteen, kun joku kirja ei aluksi kiinnosta yhtään, mutta sitten siihen törmää jatkuvasti ja päättääkin antaa sille mahdollisuuden? Niin kävi minulle melko uuden nuortenkirjan, Ali Hazelwoodin Shakkimatin, kohdalla. Aluksi ajattelin, ettei shakki aiheena kiinnosta, koska en tiedä siitä mitään. Sitten kirja palautui työkirjastooni ja otin sen lainaan hetken mielijohteesta, kun etsin jotain koukuttavaa ja hyväntuulista luettavaa.

Sijoitan sen vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö, koska kirjan päähenkilö on biseksuaali. Vahvat naiset -lukuhaasteessa (8.3.-11.10.2024) se tulee ruutuun WLW.

Shakkimatti / Check & Mate

WSOY

suom. 2023

398 sivua

suomentanut Inka Parpola

Mallory Greenleaf ei enää pelaa shakkia. Peli oli joskus hänelle elämän tarkoitus, mutta siitä on kauan ja ikäviä asioita tapahtui. Ja ei, hän ei halua puhua siitä. Kun Malloryn paras kaveri saa hänet taivuteltua vielä yhteen hyväntekeväisyysturnaukseen, Mallory voittaa lajin tämänhetkisen maailmanmestarin.

Hups.

Nolan Sawyer on 20-vuotias shakin moninkertainen maailmanmestari ja tunnettu pelipiirien ulkopuolellakin. Häntä pidetään yhtenä historian parhaista pelaajista, eikä hän pidä häviämisestä. Pelin jälkeen Mallory toimii, niin kuin on tottunut tekemään: pakenee paikalta. Seuraavat siirrot tehdään ihmissuhdepelilaudalla. (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

"Tämän takia shakinpelaajat opiskelevat, Mallory. Tämän takia me pelaamme uudestaan vanhoja pelejä ja painamme niin pakkomielteisesti mieleemme avauksia."

"Koska inhoamme tasapelejä?"

"Koska inhoamme tunnetta, joka tulee, kun emme tehneet absoluuttisesti parastamme."

(s. 97)

Shakkimatin alussa päähenkilö Mallory Greenleaf on vielä lukiota käyvä 16-vuotias tyttö, joka katsoo Youtubesta maailman parhaan shakinpelaajan ja Z-sukupolven seksisymboliksi tituleeratun Nolan Sawyerin, alias Kuninkaantappajan, haastattelun. Nolan on juuri voittanut toisen shakin maailmanmestaruutensa vain 18-vuotiaana. Sitten siirrytään ajassa kaksi vuotta eteenpäin. Nyt 18-vuotias Mallory työskentelee huoltoasemalla. Hän on jäänyt lukiosta valmistuttuaan kotipaikkakunnalleen huolehtiakseen kroonisesti sairaasta ja työkyvyttömästä äidistään sekä 12- ja 14-vuotiaista pikkusiskoistaan Darcysta ja Sabrinasta. Hänen paras ystävänsä Easton, joka on lähdössä yliopistoon, pyytää häntä pelaajaksi shakin hyväntekeväisyysturnaukseen. Mallory ei ole pelannut neljään vuoteen, koska jätti shakin samoihin aikoihin kun hänen isänsä kuoli, mutta suostuu pitkin hampain. Turnauksessa häntä vastaan tulee kukapa muukaan kuin Nolan Sawyer, jonka Mallory päihittää ja pakenee sitten paikalta. Seuraavana päivänä oven takana kolkuttelee erään shakkiseuran johtaja, joka tarjoaa Mallorylle stipendiaattia ja vuoden palkallista harjoittelupaikkaa. Mallory kieltäytyy tarjouksesta, mutta saatuaan potkut huoltamolta tarttuu siihen, koska ei pystyisi muuten elättämään perhettään. Perhe saa kuulla valheen uudesta työstä seniorien palvelukeskuksessa, ja Mallory alkaa elää kaksoiselämää.

Mallory tempautuu toden teolla mukaan shakin maailmaan. Hän osallistuu ensimmäisiin avoimiin turnauksiinsa ja voittaa maailman toiseksi parhaan shakinpelaajan, saksalaisen Kochin. Matka jatkuu shakin olympialaisiin ja ainoana naisena Challengers-turnaukseen. Mallory saa kokea julkisuuden valokeilan ja huonot puolet ja tutustua lähemmin kaikkien ihailemaan Nolaniin. Kuten arvata saattaa, heidän välillään kipinöi.

Kirjan alussa mainitaan Z-sukupolvi, johon oletettavasti myös päähenkilö Mallory kuuluu. Edustan itsekin Z-sukupolvea, koska olen syntynyt vuonna 1998. Tästä huolimatta en oikein samaistunut Malloryyn. Johtuu ehkä siitä, että hän on niin erilainen kuin minä. Hän on hyvin pikkuvanha, jo 18-vuotiaana sitä mieltä, että on henkisesti kypsempi kuin muut 18-vuotiaat, ja suosii kirjan alussa pelkkiä seksisuhteita ilman sen suurempia sitoumuksia. Mallorylla onkin ollut jo useita eri seksikumppaneita noinkin nuorena. Pidin häntä kuitenkin aika naiivina, varsinkin ihmissuhteiden ja niihin suhtautumisen osalta. Hän muun muassa panee välit poikki Nolaniin, kun saa tietää, että Nolan on maksanut hänen stipendinsä ja lahjonut shakkiliiton ihmisiä, jotta hän pääsisi pelaamaan. Nolan puolestaan on hyvin tyypillinen viihdekirjan mieshenkilö: tumma, salaperäinen ja hulluna Malloryyn. Heidän suhteensa oli niin ikään viihdekirjallisuuden tyyppiesimerkki.

"– – Mutta tämä kerta eroaa täysin muista mestaruuskisoista."

"Miten niin?"

Katson, kun hän katsoo minua, ja minussa tulvahtaa tunne, jota en oikein pysty nimeämään. "Koska silloin, kun olen kanssasi, Mallory, kaikki on toisin. Kun olen kanssasi, haluan pelata enemmän kuin haluan voittaa." (s. 387-388)

Loppusanoissa kirjailija kertoo ottaneensa vapauksia shakin suhteen ja pahoittelee sitä. Shakista mitään tietämättömänä en kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun kuin siihen, miten usein Mallory voittaa shakkipelejä taitavampia pelaajia vastaan, joten en tunnistanut mahdollisia epärealistisuuksia shakin pelaamisen kuvaamisessa. Huomasin vain kiinnostuvani siitä, miten intohimoisesti joku voi suhtautua shakkiin. Opin myös uutta, esimerkiksi kosketussäännön eli sen, että kun pelaaja koskee johonkin nappulaansa, on hänen liikutettava sitä. Kirjailija nostaa esiin myös sen, että halusi käsitellä kirjassaan naisten kokemaa syrjintää shakkimaailmassa. Se jää valitettavasti teemana vähän teinimäisten ihmissuhdesotkujen jalkoihin.

Romaanin loppu olisi mielestäni voinut olla erilainen. Mallory häviää ensin Kochille, mutta sitten Koch diskataan huijaamisesta ja Mallory, joka on valittu Nolanin sekundantiksi, pääseekin itse kisaamaan maailmanmestaruudesta Nolania vastaan. Sitten hypätään ajassa eteenpäin ja paljastetaan, että Mallory voitti kisan (tietenkin). Vaikka yleensä inhoankin avoimia loppuja, tässä tapauksessa romaanin päättyminen siihen, että Mallory ja Nolan kisaavat toisiaan vastaan eikä voittajaa paljasteta, olisi ollut okei. Silloin olisi jäänyt lukijan itsensä päätettäväksi, voittaako Mallory vai ei. Nyt kaikki ne voitot tuntuivat vain epärealistisilta. Lukuisista shakinpeluukohtauksista olisi voinut myös hyvin karsia ilman, että itse tarina olisi juonellisesti kärsinyt.

Lopuksi: suosittelenko?

Shakkimatti on viihdyttävää luettavaa sellaisellekin ihmiselle, joka ei shakista mitään tiedä. Se on nuortenkirja täynnä romantiikkaa, ihmissuhdepuintia ja hauskoja sutkautuksia sekä tietenkin shakkia. Suosittelen leppoisaa luettavaa etsiville.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.