Olen aina pitänyt Stephen Kingistä, koska suosikkigenreni niin leffoissa kuin kirjoissakin on kauhu/jännitys. Suursuosikkini on ehdottomasti Hohto, ja Kingin varhaisempi tuotanto yleensä. Vime vuosina olen lukenut hänen uusimpia teoksiaan ja joutunut vaihtelevasti sekä pettymään että yllättynyt iloisesti, ja kirjoittanut tänne blogiini esimerkiksi Ruususen unesta ja Ulkopuolisesta (samassa postauksessa), Laitoksesta ja Keveys-nimisestä pienoisromaanista. Keveys, viimeisin Kingini, tuotti pettymyksen. Olen pikkuhiljaa alkanut asennoitua siihen, että omalla kohdallani parhaat Kingit on jo luettu, ja intoni kahlata läpi hänen uusia jatkuvalla syötöllä ilmestyviä kirjojaan on laantumaan päin. Pidän yhä kauhusta, mutta muunkinlaiset kirjat ovat alkaneet kiinnostaa, joten kaipa voisi sanoa, että olen ohittanut suurimman King-fanitusvaiheeni. Tästä huolimatta halusin lukea Kingin uusimman, tällä kertaa novellikokoelman Mitä enemmän verta. Sen sijoitan vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteessa haastekohtaan numero 49: Kirja on julkaistu vuonna 2021. Kyseessä on kyllä käännöksen julkaisemisvuosi, sillä alkuperäinen ilmestyi 2020, mutta lukemani suomenkielinen käännös on tänä vuonna julkaistu, joten se lasketaan!

 

Mitä enemmän verta / If It Bleeds

Tammi

suom. 2021

400 sivua

 

Neljä novellia lyhyen muodon mestarilta. Neljä painajaista kauhun kuninkaalta. Neljä tarinaa joissa helvetin portit aukaisee viaton sydän joka liikaa haluaa. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

"Kuluneen vuosikymmenen aikana optimistisen puolen itsestään löytänyt Stephen King on jättänyt kauhuelementit vähemmälle ja antautunut sille minkä hän parhaiten osaa: ihmisluonnon kuvaamiselle" (osa kirjan lievetekstistä). Olen lukenut, että King kirjoitti parhaat ja eniten myyneet teoksensa aineissa. Vaikka vastustankin päihteitä kaikissa muodoissaan, tässä tapauksessa harmittelen sitä, että King on muuttanut tyyliään kirjoittaa sitä mukaa kun on (ilmeisesti) raitistunut. Lievetekstin luettuani ajattelin: no niin, tässäkään kirjassa ei ole odotettavissa vanhan hyvän ajan Kingiä. Annoin sille kuitenkin mahdollisuuden. En ollut lukenut Kingiltä aiemmin novelleja, joten halusin nähdä, miten hän onnistuu niiden kirjoittamisessa. Enkä joutunut pettymään.

Mitä enemmän verta on neljän novellin kokoelma. Ensimmäinen niistä, Herra Harriganin puhelin, kertoo Craig-nimisestä miehestä, joka muistelee lapsuutensa hahmoa, herra Harrigania. Herra Harrigan on rikas vanha mies, joka palkkaa 11-vuotiaan Craigin lukemaan itselleen ääneen kirjoja ja pitämään seuraa. Craig ostaa herra Harriganille lahjaksi kaikkein varhaisimman (ja siihen aikaan uusimman) iPhonen, johon herra Harrigan ihastuu. Kun herra Harrigan kuolee, Craig sujauttaa salaa kännykän hänen arkkuunsa. Myöhemmin Craig joutuu pulaan ja soittaa kuolleelle herra Harriganille vain kuullakseen tuon äänen ja avautuakseen, ja yllättäen häntä kiusannut isompi poika kuolee mystisesti. King on aina osannut kuvata hyvin maailmaa lapsen silmin, ja pidin siitä, että Craig, joka on jo aikuinen, muistelee lapsuuttaan. Tämän novellin taustalla on ilmeisesti jokin syvällisempi ajatus kuluttamisesta ja materialismista, mutta itse kiinnitin lähinnä huomiota haudan takaa toimivaan herra Harriganiin, mikä tuntui juuri sopivan pelottavalta kauhuelementiltä omaan makuuni!

 

Vielä enemmän ajattelin herra Harrigania ja hänen puhelintaan – nyt toivoin, että olisin heittänyt sen järveen. Asia kiehtoi minua, ymmärrätkö? Oudot jututhan kiehtovat meitä kaikkia. Kielletyt asiat. Monesti olin vähällä soittaa herra Harriganin puhelimeen, mutta en koskaan soittanut, ainakaan silloin. Ennen olin pitänyt hänen ääntään rauhoittavana kokemuksen ja menestyksen äänenä, peräti isoisän äänenä, sen isoisän jota minulla ei ollut koskaan ollut. – – Nyt osasin ajatella vain vanhan miehen kähinää, joka toi mieleeni lähes sileäksi hinkatun hiekkapaperin, kähinää joka sanoi minulle soittavansa takaisin, jos oli aihetta. Ja minä ajattelin häntä makaamassa arkussa. (Mitä enemmän verta, 71)

 

Toinen novelli on nimeltään Chuckin elämä. Siinä seurataan usean eri henkilön näkökulmasta erikoista päivää, jona bisnesmies Chuck Krantzin kuvalla varustettua mainosta, jossa kiitetään mahtavista 39 vuodesta, esitetään joka paikassa. Tässä on selvä dystopian tuntu, sillä internet kaatuilee ja oudot luonnonilmiöt, kuten kaupunkien mureneminen mereen, piinaavat Amerikkaa. Tästä novellista pidin vähiten koko teoksessa. Se tuntui hieman sekavalta, ja vaikka pidinkin dystooppisesta tunnelmasta ja kaaoksen tunnusta, lopun tähtien pimeneminen meni yli ymmärrykseni. Ajattelin siinä käsiteltävän jotenkin ilmastonmuutosta ja sitä, miten ihminen on tuhonnut planeettansa, mutta en ole varma. Turhan syvällistä minulle.

Kolmas ja pisin novelli, Mitä enemmän verta, ottaa päähenkilökseen Holly Gibneyn, joka on tuttu muun muassa Ulkopuolisesta. Se jatkaa Ulkopuolisen tarinaa esittelemällä uuden uutisankkuriksi naamioituneen ja vuosikymmeniä toimineen ulkopuolisen, joka elää ihmisten tuskasta ja ilmestyy siksi ensimmäisenä paikalle uutisoimaan katastrofeista. Se osoittautuu myös melko erilaiseksi kuin aiempi ulkopuolinen. Holly lähtee jahtaamaan sitä uusien tuttavuuksien avulla Ralph Andersonin ollessa lomamatkalla. Tuntui vähän oudolta, että yhtäkkiä eteen pamahtaa novelli, joka jatkaa siitä mihin Ulkopuolinen jäi, ja olin aluksi vähän skeptinen. Sitten temmauduin mukaan tarinaan, ja vaikkei tämä novelli ollutkaan pelottavin tai kauhuelementeiltään paras tässä kokoelmassa, se tarjosi kyllä jännitystä ja ahmin sen innolla.

Viimeinen ja neljäs novelli on nimeltään lyhyesti ja ytimekkäästi Rotta. Se osoittautui omalla kohdallani siksi kokoelman novelliksi, josta tykkäsin eniten. Drew Larson on epätoivoinen kirjailija, joka on kirjoittanut vain novelleja eikä ainuttakaan romaania. Hänellä on pakkomielle saada kirjoitettua yksi romaani elämänsä aikana, ja saadessaan hienon idean länkkäriin hän lähtee isänsä vanhalle mökille perhettään pakoon kirjoittamaan rauhassa. Mökillä hän pääsee kirjoittamisessa vauhtiin, mutta sitten koko homma uhkaa tyssätä. Flunssahoureissaan hän ottaa sisälle lämpimään puolikuolleen rotan ulko-oven kynnykseltä, ja rotta lupaa, että hän saa romaaninsa valmiiksi jos suostuu uhraamaan yhden läheisistään. Drew suostuu ehdotukseen. Tästä tuli erittäin vahvat Hohto-vibat, ja ehkä siksi tämä olikin suosikkini!  Pidin aivan valtavan paljon kohdista, joissa Drew on yksin syrjäisellä mökillä metsän keskellä ja kirjoittaa romaania. Sitten vielä rotta, joka alkaa puhua ja tarjoaa hänelle sopimusta kuin paholainen ikään. Siihen tosin vähän petyin, että rotta ei vaatinut häntä uhraamaan perheenjäsentään vaan entisen pomonsa, mutta yhtä kaikki tämä oli paras novelleista.

Yhteenvetona todettakoon, että yllätyin todella iloisesti. Pidin kaikista novelleista, erityisesti Rotasta, ja vaikka kauhuelementit jäivätkin vähemmälle, ei se haitannut lukemista. Ainoa, mitä harmittelin, oli se, että kyseiset tekstit olivat novelleja. Olisin mieluusti lukenut esimerkiksi Rotasta pidennetyn, romaanin muotoon kirjoitetun version! Lisäksi häiritsi hieman se, miten Mitä enemmän verta -novellissa Ralph Anderson on tammikuussa 2021 "pitkällä Bahaman-lomalla". Koronatilanteessa pitkät lomamatkat Bahamasaarille eivät onnistu, mutta Kingin puolustukseksi sanottakoon, ettei hän voi ennustaa tulevaisuutta eikä voinut siis mitenkään tietää, että tammikuussa 2021 maailmalla riehuu (vieläkin) koronapandemia.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Nostan kädet ilmaan ja ilmoitan, että Mitä enemmän verta ei tuottanut pettymystä ja suosittelen sitä lämpimästi! Ulkopuolisen lukeminen lienee kuitenkin tarpeen, sillä Mitä enemmän verta -novellissa pitää olla taustatietoja. Muut novellit voi lukea ilman aiempaa King-kokemusta, ja vaikka ne eivät tarjoilekaan Kingin varhaistuotannolle ominaista veretseisauttavaa kauhua, on niissä kuitenkin jännitystä, toimintaa ja jonkin verran kauhuelementtejä. King on onnistunut niistä jokaisessa, ja olen iloinen, että luin tämän novellikokoelman.