Reilu vuosi sitten, kun sota puhkesi Ukrainassa, otin lukuun kotimaisen uutuusromaanin, Silja-Elisa Laitosen Valinnan (linkki arviooni). Sotahistoria on aina kiinnostanut minua, joten en kokenut sodasta kertovan romaanin lukemista mitenkään pahana asiana, päinvastoin: ajattelin, että minun on helpompi käsitellä Ukrainan sodan aiheuttamia ahdistuksen, huolen ja pelon tunteitani lukemalla sotafiktiota. Kun julkaisin kyseisestä kirjasta arvion kirjagram-tililleni, sain tuntemattomalta ihmiseltä yksityisviestin Instagramissa: hän totesi lyhyesti ja kylmäävästi: "Minun sotani on juuri nyt Ukrainassa." Tuo viesti jäi tietysti kaihertamaan mieltäni. Minusta tuntui pahalta ja aloin miettiä, olenko nyt paha ihminen. Lahjoitin pienen summan rahaa Ukrainaan, sen minkä opiskelijana pystyin, mutta muuten saatoin vain käsitellä omia tunteitani ja toivoa, että sota päättyisi.

Vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteessa on haastekohta 34. Kirja kertoo Ukrainasta. Sitä varten lainasin kirjastosta Larysa Denysenkon kirjoittaman ja Olena Londonin kuvittaman lasten kuvakirjan Ilmahälytysten lapset. Kannessa lukee, että kirjan tuotto menee Ukrainan lasten hyväksi, joten samalla, kun käsittelen jälleen kerran sodan aiheuttamia tunteitani lukemalla, toivon, että myös tästä kirjastolainastani menee joitakin lantteja perille sinne, missä niitä tarvitaan. Tämä Valinnasta poimittu sitaatti on edelleen ajankohtainen ja sopii myös tämän lastenkirjan oheen:

Ihminen on ihmiselle ihminen, pedoista pahin. Sen täytyi olla niin, sillä mikään järki ei tätä kaikkea selittänyt. Miksi piti sotia, miksi piti vallata ja miksi piti tappaa, lapsetkin? Oliko tälle enää mitään järkevää selitystä? (Silja-Elisa Laitonen: Valinta, s. 381)

 

Ilmahälytysten lapset / Діти повітряних тривог

Tammi

suom. 2023

56 sivua

 

Ukrainalaisen Larysa Denysenkon toinen suomennettu lastenkirja on syntynyt ilmahälytysten soidessa. Se näyttää lasten karun todellisuuden sodan jaloissa eri puolilla Ukrainaa, mutta myös sen, kuinka ihmisten keskinäinen tuki ja yhteys pitävät toivoa yllä. Lapsia syntyy pommisuojissa, he auttavat läheisiään, hoitavat lemmikkejään, koettavat ylläpitää mahdollisimman normaalia elämää ja löytää pakopaikkoja synkästä tilanteesta. Jotkut heistä elävät sydämissämme ikuisesti.

Ilmahälytysten lasten tarinat voivat järkyttää, ja niitä onkin hyvä lukea yhdessä aikuisen kanssa. Kirja kertoo, että vaikka pommisuojat, ilmahälytykset ja pakolaisuus ovat näiden lasten todellisuutta tällä hetkellä, jonain päivänä sota loppuu. Ja silloin ilmahälytysten lapsista tulee lentosuukkojen lapsia. (osa takakansitekstistä)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Nyt kun olen ollut miltei vuoden kirjastoharjoittelussa, tunnen kategoriat, joihin esimerkiksi lastenkirjat jaotellaan. Yksi näistä kategorioista on "vaikeat asiat". Ilmahälytysten lapset kuuluu kyseiseen kategoriaan, eikä suotta. Minulla ei ole lasta, mutta jos olisi juuri nyt, kun Ukrainassa käydään sotaa, en suoraan sanottuna tiedä, miten puhuisin hänen kanssaan sodasta. Olin itse lapsena arka ja sain helposti painajaisia vähänkään pelottavista elokuvista tai asioista, joita ympärilläni näin. Vaikeiden asioiden käsitteleminen lasten kanssa kirjallisuuden avulla on varmasti helpompaa kuin se, että yrittäisi ihan itse selittää niitä. Tai jos lapsi näkisi niitä televisiosta. Näin ainakin haluan uskoa.

Ilmahälytysten lapset kertoo jokaisella aukeamalla aina uuden, jossain päin Ukrainaa majailevan lapsen tarinan lyhykäisyydessään. Kirjan alussa kerrotaan Miasta, joka syntyi pommisuojassa Ukrainan sodan ensimmäisinä päivinä. Lisäksi kirjassa kerrotaan muun muassa hakkerilapsista, kotiin kaipaavista lapsista sekä lapsesta, joka tahtoisi oman aseen, jotta voisi osallistua sotaan.

 

Katjalla on paljon töitä: tarkistaa, kirjoittaa, lajitella, lähettää tehtäviä vapaaehtoisille. Vieressä Darusja pitää tarkasti ja keskittyneesti kirjaa verestä, jota verenluovuttajat ovat antaneet. Ja ihan pikkuinen Illja kiertää kiristyssidettä nallen tassun ympärille, koska tuhontuojat ovat ampuneet sitä. Hän sanoo: "Hyvä! Taas yksi pelastettu!"

 

Venäläisistä puhutaan kirjan sivuilla avoimesti vihollisina. Heidän tankkejaan ja muita taisteluvälineitään kutsutaan tuhontuojiksi, joka on kaikessa karmivuudessaan varmasti helpommin lähestyttävämpi sana lapselle. Se herättää aikuisessakin erinäisiä ajatuksia ja tunteita. Yllätyin, miten suoraan kirjassa puhutaan siitä, että venäläiset sotilaat tappavat ihmisiä. Totuutta ei ole liikaa kaunisteltu, mikä on toisaalta hyvä, toisaalta ei. Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä on hyvä juttu, varsinkin jos tahtoo olla lapselle rehellinen ja kertoa, mistä todella on kyse. En vain oikein tiedä, mitä tunteita ihmisten tappamisesta noin suoraan kertominen mahtaa lapsessa herättää.

Olena Londonin kuvitus on kaunis, mutta myös aika pelottava. Värit ovat hyvin tummanpuhuvia, mutta välistä löytää aukeaman, jossa on väriläiskiä esimerkiksi lasten vaatteissa. Mitä tulee itse tarinaan, siinä voisi olla selkeämpi punainen lanka. Ehkä pienet sotaa pakenevista lapsista kertovat tarinat ovat tarkoituksella toisistaan irrallisia, mutta jäin kaipaamaan jotakin, mikä yhdistäisi ne selvemmin. Mutta toisaalta idea siitä, että lukija pääsee kurkistamaan eri puolilla Ukrainaa majailevien lasten elämään vain hetken ajan ja lennähtää sitten toisaalle, on toimiva. Kun tiettyjen lasten luo ei jäädä liian pitkäksi aikaa, pysyy lapsen mielenkiinto ehkä helpommin yllä ja tarina on informatiivisempi.

Kirjan loppu on huikean kaunis ja jäi mieleeni: siinä kerrotaan vielä syntymättömästä lapsesta, jonka synnyttyä sota on toivottavasti jo ohi ja "ilmahälytysten lapsista tulee lentosuukkojen lapsia".

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Ilmahälytysten lapset on vaikeat asiat -kategoriaan luokiteltava lasten kuvakirja, jonka avulla aikuinen voi kertoa Ukrainassa riehuvasta sodasta lapselle. Aivan pienimmille se ei oikein sovi raakuutensa ja pelottavien kuviensa takia, ja kustantajan sivuilla sen ikäsuositukseksi onkin merkitty 7+. Suosittelen, jos kaipaat tueksi jotain konkreettista, jos pohdit, miten jutella lapsen kanssa Ukrainan sodasta. Toivotaan yhdessä hartaasti, että sota Ukrainassa päättyisi mahdollisimman pian.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.