Aika lailla tasan vuosi sitten luin Debbi Michiko Florencen nuortenkirjan Pää kylmänä, Jenna Sakai (linkki postaukseen). Olin juuri aloittanut koulutussopimusharjoittelun kirjastossa ja kyseinen kirja oli asetettu siellä esille. Nyt, vuotta myöhemmin, olen unelmatyössäni lastenkirjastovirkailijana ja luin Florencen toisen kirjan, joka on itse asiassa ilmestynyt ennen Jenna Sakaita: Homma hallussa, Keiko Carter. Ei sillä, tämä ei ole ensimmäinen kerta kun luen kirjoja väärässä järjestyksessä. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin kyllä halunnut lukea tämän ensin, mutta olen silti iloinen, että olen nyt lukenut kummatkin. Tartuin Florencen toiseen kirjaan siksi, että ajattelin sen olevan kiinnostava nuortenkirja, jota voisin vinkata seiskaluokkalaisille tänä syksynä. Oli taas mukava palata tuttujen henkilöhahmojen pariin.

Homma hallussa, Keiko Carter / Keep it together, Keiko Carter

WSOY

suom. 2021

200 sivua

suomentanut Aila Herronen

Keiko Carterilla on suunnitelmat valmiina seitsemättä luokkaa varten. Uusia harrastuksia, shoppailua, koulun tanssiaiset – ja ehkä myös uusi ihastus. Kaiken tämän Keiko haluaa tietenkin kokea yhdessä parhaiden ystäviensä Audreyn ja Jennan kanssa.

Kesäloman lähestyessä loppuaan Keiko kuitenkin huomaa, etteivät kolmikon välit ole ennallaan. Audrey ja Jenna ajautuvat erimielisyyksiin, eikä Keiko haluaisi valita kummankaan puolta. Saako Keiko selvitettyä ristiriidat, vai onko hänen aika kuunnella omaa sydäntään? (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Auringonlasku värjäsi taivaalle pinkkejä ja liiloja raitoja, mutta näky ei piristänyt minua yhtään. Jennan ja Audreyn riita väänsi vatsaa. Audrey ei ollut ikinä ollut noin vihainen, ei ainakaan minulle tai Jennalle. Halusin vain, että kaikki olisi niin kuin ennenkin. Seitsemättä luokkaa oli mennyt vasta viikko, ja kaikki muuttui jo. (s. 65)

12-vuotias Keiko aloittaa seitsemännen luokan Pacific Vista -koulussa yhdessä parhaiden ystäviensä Jennan ja Audreyn kanssa. Takana on hauska kesäloma, jonka Keiko on viettänyt Audreyn kanssa hengaten. Jenna on viettänyt kesän ensimmäistä kertaa muualla, Teksasissa isänsä luona vanhempiensa avioeron takia, ja kolmikko palaa yhteen vasta kesäloman viimeisinä päivinä ennen koulun alkua. Audrey, joukon draamakuningatar, alkaa suunnitella tulevaa lukuvuotta innolla: hän päättää, että kaikki kolme tyttöä hankkivat seiskaluokalla itselleen poikaystävät, joiden kanssa osallistuvat syystanssiaisiin. Jokin on kuitenkin muuttunut kesän aikana. Jenna on alkanut viestitellä yhdelle koulun suosituimmista pojista, Elliottille, jonka Audrey on Jennan tietämättä päättänyt napata itselleen. Keiko joutuu ikävään välikäteen, kun Jenna paljastaa salaisuuden hänelle muttei Audreylle.

Kun Audrey sitten kuulee, että Jenna ja Elliott ovat epävirallisesti jo yhdessä, hän suutahtaa ja pistää välit poikki Jennan kanssa. Keiko yrittää toimia rauhanvälittäjänä, mutta hänellä on omiakin poikahuolia. Uusi oppilas Grigor on upea ja selvästi kiinnostunut Keikosta, mutta lapsuudenystävä Conner, Audreyn veli, alkaa myös yllättäen lähentyä Keikon kanssa. Audrey vaatii Keikoa valitsemaan joko veljensä tai itsensä, mutta kun Keiko haluaisi olla molempien ystävä, Audrey suutahtaa hänellekin ja yrittää varastaa Grigorin itselleen. Grigor paljastuu kuitenkin ääliöksi, joka lupaa Audreylle kuun taivaalta, mutta jättää hänet sitten kuin nallin kalliolle. Keiko yrittää lohduttaa ystäväänsä, mutta Audrey vaatii häntä jälleen tekemään valinnan. Keiko tajuaa, ettei voi aina miellyttää muita, ja valitsee Connerin Audreyn sijasta.

Aivan kuten Pää kylmänä, Jenna Sakai, myös tämä kirja oli sympaattinen kuvaus teini-iän tuskasta rakkaus- ja ihmissuhdehuolineen. Myös tämän kirjan kohdalla pohdin henkilöhahmojen olevan ikäisekseen kovin pikkuvanhoja. Erityisesti Conner, joka on Keikoa ja kumppaneita vain vuoden vanhempi, vaikutti minusta noin 17-vuotiaalta pojalta kypsyytensä puolesta. Keiko taas on fiksu ja huolehtivainen nuori, joka asettaa muiden tarpeet omiensa edelle ja pyrkii miellyttämään kaikkia (samaistuin häneen vahvasti). Välistä lukijaa kyllä muistutetaan, että päähenkilöt ovat vasta yläasteikäisiä. Audrey ilmoittaa haluavansa tehdä "teinijuttuja", kuten saada poikaystävän, meikata ja käydä juhlissa, mistä tuon ikäiset yleensä haaveilevat. Tytöt joutuvat kysymään vanhemmiltaan luvan saadakseen matkustaa bussilla ostoskeskukseen eivätkä he saa käyttää uunia tai liettä ollessaan keskenään. Selviä varhaisteinejä siis.

Olin aina luullut, että sydän saattoi särkyä vain rakkaussuhteissa. Niinhän elokuvissa kävi. Kukaan ei koskaan kerro, että paras ystäväkin voi särkeä sydämen. (s. 167)

Audrey on selvä pahis, itsekäs ja omahyväinen teinityttö, enkä voinut uskoa, että hän todella vaatii sekä Jennaa että Keikoa valitsemaan itsensä ja pojan välillä. Samalla Audreylle itselleen on kaikki kaikessa se, että hän saa poikaystävän. Jennasta olin lukenut jo oman romaanin ja hän oli minulle tuttu, joten oli kiva lukea vaihteeksi Keikon tarina. Ystävä- ja poikaystävähuolien lisäksi Keikolla on draamaa kotona, kun hänen äitinsä on usein töissä eikä vietä tarpeeksi aikaa kotona perheensä parissa. Lopulta kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin. Minusta oli tosin jokseenkin epäuskottavaa, että Keiko saa niin helposti suostuteltua vanhempansa koiran hankkimiseen.

Samoin kuin Jennan tarinassa, tässäkin minusta mahtavaa oli opetus, jonka kirja lukijalle antaa. Keiko yrittää miellyttää kaikkia ja myötäillä Audreytä. Hän jopa lupaa olla menemättä Connerin kanssa syystansseihin vain koska Audrey niin käskee. Sitten hän tajuaa, miten typerää on aina myöntyä muiden toiveisiin ja odotuksiin. Joskus on hyvä ajatella myös itseään ja olla terveellä tavalla itsekäs. Toinen opetus on, ettei muutos ole aina pahasta, varsinkaan kasvavassa iässä.

Lopuksi: suosittelenko?

Homma hallussa, Keiko Carter on sympaattinen ja ahmittava nuortenromaani teini-iän myrskyisistä kaveri-, pari- ja perhesuhteista. Se kuvaa kiinnostavalla tavalla amerikkalaista koulumaailmaa ja myös amerikkalaisen perheen arkea. Sillä on myös tärkeä opetus, joka jokaisen päähenkilö Keikon ikäisen nuoren tulisi muistaa: kaverisuhteet muuttuvat siinä iässä. Suosittelen kirjan kohderyhmään kuuluville, eli nuorille ja varhaisnuorille. Jään mielenkiinnolla odottamaan, kirjoittaisiko Florence vielä kolmannen kirjan Audreyn näkökulmasta, kun Keikon ja Jennan tarinat on jo kerrottu.

Annoin Goodreadsissa neljä tähteä.