Kansi_1233.jpg

Viime syksynä sain yhdellä kirjallisuuskurssilla vinkkauksen Lucia Berlinin novellikokoelmasta Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia. Lukunäytteen ja vinkkauksen myötä sekä siksi, että kyseinen teos on kuulemma todella suuressa suosiossa, päädyin itsekin lukemaan sen. En yleensä välitä pahemmin novellikokoelmista, mutta vaihtelun vuoksi. Berlinin novelleja on niin paljon, että tästä on myös toinen osa, Siivoojan käsikirja 2, mutta en ainakaan lähiaikoina ajatellut lukea sitä. Teos oli hieman hankala sijoittaa Helmet-lukuhaasteeseen, mutta päädyin lopulta laittamaan sen kohtaan 46: Kirjassa on sauna, sillä novellissa Kadonnutta aikaa mainitaan saunovat suomalaiset: "Useimmat mainarit olivat suomalaisia, ja töistä tultuaan he menivät suihkuun ja saunaan. Saunan edessä oli puinen karsina, ja talvella he juoksivat ulos ja kieriskelivät lumessa." (156) Ei ehkä heti ensimmäisenä tule mieleen, että tällaisessa kirjassa saunotaan, mutta niin siinä vaan tehdään, ja sain kyseisen haastekohdan ruksittua!

 

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia /
A Manual for Cleaning Women: Selected Stories

Aula & Co

2017

293 sivua

 

Siivoojan käsikirja on kokoelma Lucia Berlinin parhaita lyhyitä kertomuksia. Elinaikanaan pienten piirien arvostama mestari nousi Yhdysvalloissa 2015 tällä postuumisti julkaistulla kokoelmallaan koko lukevan yleisön tietoisuuteen. Berlinin säkenöivän yksinkertaiset mutta monitasoiset ja melankoliset ja mustan huumorin sävyttämät tekstit ovat hienovaraisia ja oivaltavia kuvauksia amerikkalaisesta arjesta pesuloissa, tukiasunnoissa, katkaisuhoidossa, katolisessa koulussa, hienostokodeissa ja kadulla. Ne hurmasivat nopeasti sekä kriitikot että lukijat. (lieve)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Teoksen alkusanoissa ja takakannessa kerrotaan Lucia Berlinin eläneen hyvin värikkään elämän: hän työskenteli monessa ammatissa, niin siivoojana, sairaanhoitajana kuin opettajana, kasvatti neljä lasta ja oli alkoholisti. Novellit perustuvat kaikki enemmän tai vähemmän hänen omaan elämäänsä ja omiin kokemuksiinsa, tosin niitä on muunneltu ja liioiteltu, eikä kaikki ole totta. Läpi teoksen kantavia teemoja ovat köyhyys, alkoholismi, rakkaus ja yksinäisyys. Mukaan mahtuu novelleja katkaisuhoidossa olemisesta, lomamatkoista, lapsuudesta ja eri työpaikoilta. Kokonaisuudessaan teos sisältää hyvin monipuolisen kokoelman novelleja, jotka ovat erilaisia, mutta kytkeytyvät silti toisiinsa. Samannimisiä henkilöitä ja paikkoja vilahtelee useissa eri novelleissa, joku tuntuu jatkavan siitä mihin toinen novelli jäi. Jokaisesta jää lukemisen jälkeen hieman erilainen fiilis.

 

Kun tulen töihin, tarkistan aina ensimmäiseksi missä ovat kellot, sormukset ja kultalameiset iltalaukut. Kun rouva sitten myöhemmin puuskuttaa paikalle naama punaisena, minä ilmoitan tyynesti: ”Sängyssä tyynyn alla, vihreän kampauspöydän takana.” Minä en oikeastaan varasta muuta kuin unitabletteja – kerään niitä pahan päivän varalle.
(Siivoojan käsikirja -novelli; Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia, 62)

 

Vain yksi novelleista kertoi siivooja-Berlinistä. Olin toivonut enemmän novelleja liittyen tähän aiheeseen, joten petyin hieman. Kuten olettaa saattaa, joukkoon mahtui todella hyviä novelleja sekä niitä ei niin hyviä novelleja, joista en niin paljon pitänyt. Suosikkejani olivat lomamatkoista kertovat novellit, kuten Toda luna, todo año, Suru ja Helmililjat, sekä novellit, joissa kerrottiin opettamisesta, kuten El Tim ja Hyvät ja pahat. Ei minulla varsinaisesti mitään inhokkinovellia ollut, mutta jotkut olivat lyhyitä tai tylsiä. Lapsuudesta kertovat novellit eivät olleet suosikkejani, sillä niistä minulle tuli aina vähän ahdistunut olo. Syytä en tiedä. Ehkä siksi, että lapsuus kuvataan usein melko rankkana, kun äiti on alkoholisti eikä isää ole.

Berlinin novelleja kuvataan elämänmakuisiksi, ja niitä ne todella ovat. Ne käsittelevät aivan arkisia asioita mitään kaihtamatta. Alkoholismi nousee yhdeksi suurimmista teemoista, ja miltei joka novellissa mainitaan joko alkoholisoitunut äiti tai alkoholisoitunut kertoja/päähenkilö. Berlin itse parani ilmeisesti omasta alkoholismistaan, ja minusta on hienoa, että hän on kirjoittanut aiheesta. Se on varmasti edesauttanut paranemista, kun on saanut kirjoittaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan auki.

 

Sielun syvässä synkeässä yössä viinakaupat ja baarit on suljettu. Hän työnsi kätensä patjan alle – vodkapullo oli tyhjä. Hän hivuttautui ylös sängystä, nousi seisomaan. Vapisutti niin pahasti, että oli pakko istua lattialle. Hän haukkoi henkeään. Jos nyt ei saisi ryyppyä, seuraisi DT tai sydänkohtaus.

Jutun juju on hidastaa hengitystä ja sykettä. Pysytellä niin tyynenä kuin mahdollista, kunnes saa ryypyn. – – (Kaikki karkaa käsistä -novelli; Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia, 221)

 

Kuten melkein aina kun luen novelleja, minulle jäi joidenkin novellien jälkeen sellainen fiilis, että jatkuisipa tämä vielä. Tämä on yksi syy siihen, miksi en erityisemmin fanita novelleja: jos joku tosi mehukas novelli loppuu kesken kaiken tai tyssää lyhyeen, jää harmittamaan. Aiheesta olisi saanut kirjoitettua vielä pidemmänkin tekstin. Novellien ideana on kuitenkin jättää lukija pohtimaan aiheita itsekseen lukemisen jälkeen.

 

Lopuksi

 

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on teos, joka sisältää Berlinin novelleja. Niiden aiheet liikkuvat laidasta laitaan. Ne perustuvat löyhästi hänen omaan elämäänsä ja omiin kokemuksiinsa, ja puhuvat suoraa ja karua kieltään siitä, millaista on olla esimerkiski köyhä tai alkoholisti. Arkinen elämä näyttäytyy kaikessa kurjuudessaan, mutta väliin mahtuu myös onnen ja ilon pilkahduksia. Juuri elämän konstailematon maku tekee novelleista niin mukavalukuisia ja kiinnostavia, ja uskon, että miltei kuka tahansa, joka tarttuu tähän novellikokoelmaan, jää siihen enemmän tai vähemmän koukkuun.