Luin viime kesän lopulla Marsha Mehranin Lumoavien mausteiden kahvilan ja pidin siitä kovasti. Ruoanlaitto- ja leivonta-aiheiset romaanit ovat erityisen lähellä sydäntäni, sillä olen intohimoinen harrastelijaleipuri itsekin ja etsin jatkuvasti inspiraatiota uusiin kokkailuihin. Oli siis selvää, että tahdon lukea myös jatko-osan, Ruusuvettä ja lammaspataa. Se sijoittuu vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 44: Kirjassa on reseptejä. Ensimmäisen osan tavoin tässäkin on mukana hyvin eksoottisia persialaisia ruokaohjeita, tällä kertaa tosin luettelona kirjan lopussa eikä lukujen välissä. Minusta edellisen osan ratkaisu ripotella reseptejä lukujen alkuun oli hauskempi ja toimivampi kuin se, että ne on koottu yhteen kirjan loppuun. Kun reseptejä luki muun tarinan ohessa, sai paremman käsityksen ruoista, joita siskokset laittavat. Ne auttoivat pääsemään tunnelmaan.

Vahvat naiset -lukuhaasteessa (1.1.-31.5.2021) tämä sopii ruutuun Rodullistettu kirjailija. Sillä tarkoitetaan, kuten eräs kirjastonhoitaja Kysy kirjastonhoitaja -sivustolla määrittelee: "ketä tahansa kirjailijaa, johon on liitetty tai voitaisiin liittää hänen etniseen, ihonväriin, uskontoon tms. taustaansa liittyvä "lisämääre"." Mehran määritellään ainakin Wikipediassa iranilaiseksi kirjailijaksi.  #vahvatnaisetlukuhaaste
 

 

Rakkauden paloa ja punehtuneita poskia -lukuhaasteessa (1.5.-31.8.2021) tämä täyttää kohdan Rodullistettu päähenkilö, sillä paitsi kirjailija, myös päähenkilöt ovat iranilaisia. #rakkaudenpaloalukuhaaste
 

 

Ruusuvettä ja lammaspataa / Rosewater and soda bread

Tammi

2009

344 sivua

 

On kulunut runsas vuosi siitä, kun Mehranin esikoisteoksesta Lumoavien mausteiden kahvila tutut Aminpourin sisarukset Marjan, Bahar ja Layla Iranin vallankumousta paetessaan saapuivat irlantilaiseen Ballinacroaghin kylään ja avasivat kylänraitille kahvilan. Piskuinen Ballinacroagh vilisee omalaatuisia henkilöhahmoja koomikoksi halajavasta papista sokerivettä hikoilevaan kondiittorinleskeen. Kylä joutuu kuohuksiin, kun rantaan huuhtoutuu tuntematon kuolemaisillaan oleva tyttö. Ilmassa väreilee myös romantiikkaa, kun komea kartanonherra-kirjailija palaa kotikyläänsä ja iskee islmänsä Marjaniin. Itämaisista mausteista ja irlantilaisesta temperamentista syntyy hauska ja monipuolinen keitos. (osa takakansitekstistä)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Marjan, Bahar ja Layla pyörittävät yhä menestyksekästä Babylon Caféa puolitoista vuotta Irlantiin muuttonsa jälkeen. Marjan on päävastuussa ruoista ja yrittää samalla varjella siskojaan kylän juoruilijoilta. Juoruja nimittäin riittää, sillä Bahar tahtoo kääntyä katolilaiseksi ja Layla pohtii parisuhteensa siirtämistä seuraavalle tasolle. Samaan aikaan Marjania alkaa liehitellä kylään saapuva upporikas Julian, joka on tullut kunnostamaan vanhaa sukukartanoaan. Sitten leipurin leski rouva Delmonico löytää rannalta salaperäisen tytön, joka on yrittänyt paitsi tappaa itsensä, myös syntymättömän lapsensa siinä kuitenkaan onnistumatta.

Ruusuvettä ja lammaspataa on hyvin samantyyppinen kuin edeltäjänsä. Se on sopiva sekoitus romantiikkaa, taikuutta, ruoanlaittoa ja ihmissuhdedraamaa. Tässä osassa romantiikkaa tosin on paljon edellistä enemmän, sillä lukija saa syventyä sekä Marjanin että Laylan ihmissuhteisiin. Yllätyin, miten hyvin muistin vähän alle vuosi sitten lukemani ensimmäisen osan tapahtumat ja henkilöt, ja kiinnitin jopa huomiota siihen, miten samanlaisina siskokset kuvataan tässä osassa. Marjan on edelleen vanhin ja viisain sekä taitavin ruoanlaittaja. Bahar on tiukkapipo, joka on huolissaan kaikesta ja yrittää kontrolloida siskojensa jokaista liikettä. Layla taas on nuorin ja villein, vielä teini-iässä. Hänelle koulu ja poikaystävä ovat tärkeimpiä asioita maailmassa.

 

Kuka hän oli, tuo tyttö, jolla oli oudot kädet ja kalpea iho? Mistä hän oli tullut? Ja miksi hän oli päättänyt tehdä sen, mitä oli tehnyt lahdella? (s. 95)

 

Yksi juonen kannalta kiinnostavimmista asioista on salaperäinen tyttö, joka löytyy rannalta. Hän on yrittänyt aborttia, mikä on teoksen kirjoittamisen aikaan ollut laitonta Irlannissa. Estelle Delmonico ottaa hänet pieneen mökkiinsä ja hoivaa häntä. Hän pitää tyttöä merenneitona tuon sormien välissä kasvavan omituisen läpikuultavan nahan takia. Lopulta selviää, että tyttö, jonka nimi on Teresa, omaa kyllä yliluonnollisia voimia, mutta on oikeasti vain kotoaan isältään karannut teini. Toinen mielenkiintoinen juonenkäänne on Julian, komea ja kiiltokuvamainen kartanonomistaja, joka saapuu kylään ja vie Marjanin sydämen. Kyläläiset kuiskuttelevat hänen menneisyydestään ja pitävät häntä ylimielisenä, mutta Marjan on liian rakastunut nähdäkseen vikoja Julianissa. He käyvät muutaman kerran treffeillä, ja Marjan, jolla on takana vain yksi parisuhde, kokee kihelmöivää innostusta ja onnea. Merenneitotyttö toi mielestäni tarinaan mielenkiintoisen jännityselementin, mutta romaanin taianomaisuuden huomioon ottaen petyin, kun hän paljastui aivan tavalliseksi teinitytöksi satuolennon sijaan. Julianista en pitänyt yhtään. Yäk. Hän on todella limainen ja oikea naistenmies, enkä voinut ymmärtää, miten Marjan ihastuu häneen niin päätä pahkaa. Toivoin salaa, että Marjan torjuisi lopulta miehen lähentely-yritykset, mutta toisin kävi.

 

Julian hymyili. "No, mitä mieltä olet ajatuksesta? Irlantilaista ja persialaista?"

"Se on haaste", Marjan myönsi hymyillen leveästi.

Julian kohotti lasiaan. "Malja haasteelle. Ja tulevaisuudelle."

Tulevaisuudelle, Marjan ajatteli, ja hänen sisällään kihelmöi innokkaasta odotuksesta. (s. 278)

 

Pidin kyllä tausta-ajatuksesta, että siskokset alkavat pikkuhiljaa kasvaa erilleen ja löytää omat polkunsa elämässä. Pidin myös tässäkin osassa Mehranin tavasta kirjoittaa. En kuitenkaan tykännyt romaanin lopusta. Se loppuu mielestäni aivan kesken. Keskeneräisyyden tunne syntyy siitä, että tarinassa annetaan pieniä vihjeitä, jotka jäävät uhkaavina ilmaan leijumaan, mutta häipyvät sitten taka-alalle ja lopulta unohtuvat. Esimerkkinä edellisen osan pahiksen, Thomas McGuiren vilahtaminen teoksen sivuilla. Hän kyhjöttää tuolissaan toipuen sydänkohtauksesta, mutta uhoaa vielä kostavansa siskoksille ja ottavansa omansa takaisin. Sen jälkeen häntä ei enää mainita kertaakaan koko kirjassa. Toisena esimerkkinä omituinen kohtaus, jossa Marjan alkaa unohdella päähänsä talletettuja reseptejä ja tavaroiden järjestystä keittiössä. Hän käyttäytyy todella hajamielisesti, miltei varhaisdementikon tavoin, ja säikäyttää siskonsa. Annettuaan ymmärtää tällä, että Marjanilla on kenties edessään sairastuminen tai burn out, Mehran ei toista enää tätä kohtausta eikä mainitse Marjanin unohtelua enää uudestaan. Muun muassa nämä kohdat hämmensivät minua todella paljon. Kirjailija antaa ymmärtää, että jotakin on tulossa, mutta tuntuu unohtavan asiat ja päättää kirjan. Töksähtävältä loppu tuntui myös siksi, ettei lukija saa tietää enempää Baharin kääntymisestä katoliseksi, Laylan ensimmäisestä kerrasta poikaystävänsä kanssa eikä Marjanin ja Julianin suhteen jatkosta.

Kirjasarjan oli tarkoitus jatkua, ja sen piti olla seitsemänosainen. Mehran ehti kuitenkin menehtyä ennen kolmannen osan ilmestymistä, ja ilmeisesti se myös jäi häneltä pahasti kesken, sillä sitä ei ole ilmestynyt postuumisti. Enempää osia ei voi siis enää tulla. Todella harmi, sillä asiat jäivät aivan kesken ja selittämättä. Emme saa koskaan tietää, mitä Thomas McGuire juoni tyttöjen pään menoksi, tai mitä Marjanin ja Julianin suhteesta lopulta tuli...

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Ruusuvettä ja lammaspataa jatkaa Marjanin, Baharin ja Laylan tarinaa Ballinacroaghin pikkukylässä sateisessa Irlannissa. Siskosten elämässä puhaltavat muutoksen tuulet, ja Marjan alkaa huomata, että hänen varttuneet siskonsa alkavat kasvaa hänestä erilleen. Marjan tuntee yhä suurta vastuuta kaikesta, mutta ihastuttuaan komeaan Julianiin hänkin alkaa pohtia tulevaisuutta eri näkökulmasta. Ensimmäisen osan tavoin ruokaa ja hyvää mieltä on luvassa tässäkin osassa, romantiikkaa jopa enemmän. Suosittelen, jos olet lukenut ensimmäisen osan ja tahdot tietää lisää siskoksista. Loppu saattaa kuitenkin jättää vähän tyhjän tunteen, samoin se, ettei kolmatta osaa ole tulossa.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.