Heinäkuun loppupuoli meni uuteen työhön totutellessa ja uuteen kotiin muuttaessa, joten lukeminen jäi harmillisen vähälle. Tahkosin kaksi viikkoa Tiffany D. Jacksonin nuortenkirjaa Rajaton, joka kyllä oli jännittävää luettavaa, muttei tuntunut etenevän mihinkään. Vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteessa se täyttää kohdan 9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä.

Rajaton / Grown

Karisto

suom. 2022

336 sivua

Legendaarinen R&B-tähti Korey Fields bongaa koe-esiintymisessä Enchantedin, nuoren laulajanalun, ja tytön unelma tähteydestä lähtee liitoon. Enchanted on Koreyn luksuselämän lumoissa, mutta pian unelma muuttuu painajaiseksi. Miehen charmin takana piilee jotain synkkää, jotain mitä Enchanted ei ymmärrä ennen kuin on liian myöhäistä.

Kun Enchanted herää kädet veren peitossa ja ammottava aukko muistissaan, hän tietää vain, että kaikki on mennyt kammottavasti pieleen. Korey on Enchantedin avain menestykseen, mutta nyt hän on kuolut ja poliisi odottaa oven takana. (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Rajaton alkaa siitä, että kuuluisa laulajatähti Korey Fields on murhattu ja päähenkilö, 17-vuotias Enchanted, herää murhapaikalta. Hän uskottelee näkemiensä veriroiskeiden olevan punajuurimehua ja yrittää muistaa, mitä tapahtui. Sitten hypätään ajassa taaksepäin aikaan ennen Koreyn tapaamista. Tapahtumat vuorottelevat menneisyyden ja nykyisyyden välillä, kuten jännityskirjoissa usein silloin, kun henkilön murha paljastuu jo ensimmäisillä sivuilla. Enchantedia luonnollisesti syytetään Koreyn murhasta, ja lukija saa odottaa aivan kirjan loppuun ennen kuin paljastuu, kuka laulajatähden kuoleman takana on.

Enchanted käy yksityislukiota "valkoisten kansoittamassa Hartsdalessa" ja on yksi harvoista koulunsa tummaihoisista oppilaista. Hän rakastaa laulamista ja haaveilee tähteydestä, mutta on epävarma taitojensa ja etnisyytensä suhteen. Ystävänsä kehotuksesta Enchanted osallistuu kykykilpailuun, josta hänet bongaa 28-vuotias huippusuosittu laulajatähti Korey Fields. Korey tahtoo ryhtyä Enchantedin mentoriksi ja ottaa hänet mukaansa akustiselle kiertueelle. Mies lupailee nuorelle tytölle kuun taivaalta puhumalla omasta soololevystä ja täyttämällä Enchantedin pään unelmilla. Enchantedin perhe ei ole asiasta innoissaan, mutta kun isä joutuu lakkoon ja rahasta on tiukkaa, vanhemmat päästävät pitkin hampain tyttärensä supertähden matkaan. Kiertueella on kuitenkin erilaista kuin Enchanted kuvitteli. Soololevyä ei ole luvassa, vaan mustasukkainen ja pakkomielteinen Korey kontrolloi Enchantedin jokaista liikettä ja rajoittaa hänen tekemisiään, muokkaa hänen ulkonäköään mieleisekseen ja hyväksikäyttää häntä. Enchanted on kuitenkin niin Koreyn lumoissa, ettei kerro totuutta vanhemmilleen tai edes poliisille, vaan kestää kaiken. Kun ilmenee, että Koreylla on ollut paljon samankaltaisia suhteita teini-ikäisiin tyttöihin, Enchanted vihdoin tajuaa totuuden ihailemastaan tähdestä.

No Malcom X sen kiteytti: "Amerikan halveksituin ihminen on musta nainen. Amerikan suojattomin ihminen on musta nainen. Amerikan hyljeksityin ihminen on musta nainen." (s. 278)

Ensimmäisillä sivuilla on sisältövaroitus, jossa mainitaan kirjan sisältävän seksuaalista hyväksikäyttöä, raiskauksia, pahoinpitelyä, alaikäisten kaltoinkohtelua, vapaudenriistoa sekä opioidiriippuvuutta. Aikamoinen yhdistelmä kaikkea, mutta hyvä, että niistä varoitetaan. Jälkisanoissa kirjailija kertoo, että tarina kumpuaa hänen omista kokemuksistaan, sillä hän tapaili 15-vuotiaana kaksikymppistä miestä. Kirja käsittelee hänen mukaansa vallan väärinkäyttöä ja manipulaation kohteiksi joutuneita tyttöjä, joita arvostellaan räikeästi. Kauhea totuus on, että tällaista tapahtuu tosielämässäkin. Aikuiset miehet hyväksikäyttävät nuoria tyttöjä. Päähenkilön etninen tausta tuo vielä oman lisänsä tarinaan.

Jo romaanin alussa Koreyn käytös soittaa hälytyskelloja. Se, että Enchanted on niin vietävissä, johtuu paitsi hänen iästään, myös kotioloistaan. 17-vuotiaana hän asuu vielä kotona ja joutuu pitämään huolta neljästä pikkusisaruksestaan, sillä vanhemmat ovat koko ajan töissä. Enchanted ei saa omaa autoa eikä pääse laulutunneille, koska hänen pitää huolehtia sisaruksistaan ja suurin osa rahoista menee lasten lukukausimaksuihin. Ei siis mikään ihme, että hän näkee mahdollisuuden ja seikkailun vanhemman miehen matkaan lähtemisessä. Enchantedin lapsellisuus ärsytti ja turhautti, mutta oli tietyssä mielessä ymmärrettävää. Sitä en kylläkään missään vaiheessa ymmärtänyt, miksi Enchanted valehtelee poliiseille kaiken olevan okei, kun kaikki ei selvästikään ole hyvin. Häntä pidetään lukkojen takana useita päiviä ilman ruokaa, pelkkä ämpäri vierellään tarpeiden tekemistä varten. Kaiken sen Enchanted perustelee naiivilla käsityksellä rakkaudesta: sen kuuluu olla välillä mutkikasta.

Yhtäkkiä tulee ikävä kotini tuoksuja ja ahtautta. – – Mutta en voi palata kotiin. Isä ja äiti eivät varmaan edes päästäisi minua sisään. Ainoa paikka, joka on jäljellä, on Koreyn luona. Hän sitä paitsi rakastaa minua. Hän tarvitsee minua.

Rakkaus on mutkikasta. (s. 165)

Kirjan loppupuolella yritetään vääntää jännittävää twistiä uskottelemalla lukijalle, että Enchantedilla saattaa olla mielenterveysongelmia. Lukijalle vihjataan, että hän on mielenvikainen kuten isoäitinsä ja että hän olisi kuvitellut parhaan ystävänsä. Uskoin kaiken, kunnes matto vedettiin jälleen jalkojen alta paljastamalla, ettei Enchantedissa olekaan mitään vikaa, vaan hänen ystävänsä on todellinen. Spekuloidut mielenterveysongelmat tuntuivat turhalta lisältä tarinaan ja joltain ihmeelliseltä yritykseltä saada aikaan jännitysefektiä, joka kuitenkin lässähtää kun yllättävä paljastus ei olekaan totta.

Jotenkin arvasin, ettei Enchanted ole murhaan syyllinen, mikä paljastuukin romaanin lopussa. Koreyn mukana kulkenut ja häneen monien muiden tavoin rakastunut hyväksikäytetty tyttö on murhan takana yhdessä Koreyn ystävän kanssa. Koko murhakuvio tuntui lopulta pelkältä sivujuonteelta sen rinnalla, mitä kauheuksia Enchanted saa kokea ollessaan Koreyn kanssa kiertueella. Jos saisin itse päättää, en ehkä sijoittaisi tätä kirjaa jännitykseen, vaan kategorisoimattomaan kaunoon.

Lopuksi: suosittelenko?

Rajaton on nuortenkirja, jolla on painavaa sanottavaa. Sen päähenkilö unelmoi isosti, mutta törmää kylmään maailmaan, joka ei kohtele häntä niin hyvin kuin hän toivoo. Kirja on paikoin raskasta luettavaa, mutta toiminee hyvin varoittavana esimerkkinä musiikkiteollisuuden vaaroista: nuoria, varsinkin tummaihoisia, tyttöjä pompotellaan ympäriinsä. Suosittelen aiheesa kiinnostuneille. Kirja sijoittuu jännityskategoriaan, mutta sen jännitys on pikemminkin ahdistavaa sorttia kuin oikeaa jännitystä, joten kunnon jännitystä kaipaaville en ehkä suosittelisi.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.