Usein kirjasarjan aloitettuani intoilen siitä ja julistan, että tahdon lukea seuraavatkin osat. Ja tottahan se on, tahdon yleensä lukea ne, mutta sitten tulee vastaan kaikkea muuta kiinnostavaa luettavaa, joten harvoin maltan tarttua seuraavaan osaan heti ensimmäisen perään. Näin kävi myös Jennifer Worthin Hakekaa kätilö! -kirjan kanssa (linkki postaukseen). En voi käsittää, että sen lukemisesta on vierähtänyt jo kaksi vuotta(!) ja vasta nyt sain sarjan toisen osan, Hakekaa kätilö! 2 : Kaupungin varjoissa, luettua. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteessa se sopii mainiosti haastekohtaan 14. Kirja kertoo terveydenhuollosta.

 

Hakekaa kätilö! 2 : Kaupungin varjoissa /

Call the Midwife 2 : Shadows of the Workhouse

Otava

suom. 2014

351 sivua

 

Köyhäintalot luovat uhkaavan varjon kaupunkilaisyhteisön ylle. Pelätyissä laitoksissa lapsia kasvatetaan kovalla kurilla, mutta hilpeän pikku Janen elämäniloa ei niin vain nujerreta. Nuori Frank saa töitä ja pääsee pois köyhäintalosta, mutta muistaako hän isälleen antamansa lupauksen huolehtia pikkusiskostaan?

Nonnatus Housen rauhallinen elämä järkkyy, kun yhtä sisarista syytetään varkaaksi. Hoitaja Jenny saa potilaakseen vanhan Mr Collettin, kolmesta sodasta selvinneen veteraanin. Jennyn ja yksinäisen vanhan herran välille syntyy lämmin ystävyys. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Hakekaa kätilö! 2 : Kaupungin varjoissa jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa keskittyy kertomaan köyhäintaloista ja niiden asukkaiden elämästä 1950-luvun Lontoossa. Toinen osa puolestaan kertoo Nonnatus Housen 90-vuotiaan vanhuudenhöperön nunnan sisar Monica Joanin näpistelystä ja oikeudenkäynnistä. Kolmas osa kertoo vanhasta sotaveteraanista, jota päähenkilö Jennifer alkaa hoitaa ja joka kertoo hänelle elämästään slummeissa ja myöhemmin sotilaana. Ensimmäisen osan tavoin Jennifer on päähenkilö, mutta ensimmäisestä osasta poiketen tässä kirjassa ei keskitytäkään Lontoon slummialueiden raskaana olevien naisten ja kätilöiden työn kuvaamiseen. Olin tästä hieman yllättynyt, sillä odotin samankaltaisia tarinoita kuin ensimmäisessä kirjassa.

Tärkeimmäksi ja vaikuttavimmaksi osaksi tarinaa nousee romaanin ensimmäinen, köyhäintaloista kertova osuus. Worth taustoittaa aluksi lukijalle köyhäintalojen historiaa kertomalla niiden perustamisesta 1800-luvulla. Silloin tuli voimaan köyhäinlain uudistus, jonka myötä vastuu köyhistä siirtyi kuntaliitoille. Ne perustivat suuria taloja köyhien asuttamiseksi. Worth kertoo, että köyhäintalojärjestelmä oli ensimmäinen yritys järjestää toimiva sosiaalihuolto Isoon-Britanniaan, mutta ajatus oli kauniimpi kuin itse toteutus. Köyhäintaloista tuli pelättyjä ja kammoksuttuja paikkoja, ja jotkut mieluummin tappoivat itsensä kuin menivät niihin asumaan. Kuri köyhäintaloissa oli äärimmäisen kovaa, sillä kovalla kurilla ja säännöillä pyrittiin estämään laiskojen ja saamattomien pyrkiminen niihin asumaan. Ongelmia kuitenkin syntyi siitä, että köyhäintaloissa eli sekaisin niin monia erilaisia puutteenalaisia ryhmiä vanhuksista sairaisiin ja lapsista fyysisesti hyväkuntoisiin miehiin ja naisiin. Ehkä kauheinta kaikista oli, että perheenjäsenetkin erotettiin toisistaan.

 

Minun sukupolveni kasvoi köyhäintalojen varjossa. Vanhempani ja isovanhempani elivät jatkuvassa pelossa, että jotakin odottamatonta tapahtuisi, minkä seurauksena he joutuisivat noihin hirvittäviin rakennuksiin. Onnettomuus tai sairaus tai työttömyys tarkoittaisi palkan menetystä, ja siitä seuraisi karkotus kodista. Avioton lapsi, vanhempien kuolema tai vanhuus voisi olla myös syy joutua laitokseen. Monille kammoksutusta köyhäintalosta tuli todellisuutta.

– – Me mukavaa ja vaurasta elämää 2000-luvulla elävät emme osaa kuvitellakaan, millaista elämä köyhäintalon elättinä oli. Emme osaa kuvitella jäätävän kylmiä oloja ilman riittävää lämmitystä, emmekä elämää ilman riittävää vaatetusta, lämpimiä vuodevaatteita tai polttopuita. Emme osaa kuvitella, miltä tuntuu, kun omat lapset otetaan huostaan vain koska on liian köyhiä hankkimaan heille ruokaa, tai että elinvapautta rajoitetaan siitä yksinkertaisesta rikoksesta, että on köyhä.

– – Meidän on helppo arvostella ja halveksia kaikkea, mikä meistä nykyään tuntuu viktoriaaniselta tekopyhyydeltä. On kuitenkin muistettava, että köyhäintalojärjestelmän perustaminen oli ensimmäinen yritys perustaa toimiva sosiaalihuolto Isoon-Britanniaan, ja uraauurtavien projektien alku on aina vaikea.

(s. 28, 32, 349)

 

Romaanissa kerrotaan muutaman köyhäintalon kasvatin tarina. Yksi heistä on Nonnatus Housen nunna Jane, joka joutuu köyhäintaloon jo vauvana. Jane on elämäniloinen lapsi, jonka ilo ja positiivisuus sammutetaan karmivalla tavalla: hänet ruoskitaan henkihieveriin vain siksi, että pieni tyttö elättelee haaveita rikkaasta isästä, joka hakee hänet jonakin päivänä kotiin. Janen lapsuudesta lukeminen oli henkisesti rankkaa, ja hieman fyysisestikin, sillä minulle tuli lievä kylmä hiki lukiessani. Niin pahalta minusta tuntui lukea lapsen fyysisestä kurittamisesta. Janen lisäksi kerrotaan kalakauppias Frankin ja hänen siskonsa Peggyn lapsuudesta köyhäintalossa. Frank ja Peggy menettävät vanhempansa taudeille ja joutuvat köyhäintaloon hyvin nuorina. Heidät luonnollisesti erotetaan toisistaan, sillä Frank on tarpeeksi vanha siirrettäväksi poikien osastolle. Sisarukset tapaavat toisensa vasta vuosia myöhemmin, kun Frank on päätynyt kalakauppiaan oppiin ja hakee siskonsa pois köyhäintalosta. Heistä tulee rakastettuja, he menevät naimisiin ja elävät koko elämänsä yhdessä. Myös tämä insestikäänne puistatti ja inhotti, mutta samalla mietin, että todellista elämäähän tämäkin on voinut olla monelle tuohon aikaan.

Toinen osa, jossa kerrotaan vanhan nunnan kleptomaniataipumuksesta, ei ollut minusta niin kiinnostava. Se tuntui myös jotenkin irralliselta ensimmäiseen ja kolmanteen osaan, joissa kerrotaan köyhien ihmisen elämästä. Sen sijaan kolmas ja viimeinen osa, joka kertoo sotaveteraani Mr Collettista, herätti taas erilaisia tunteita lukiessa. Erityisesti mieleen jäi kolmannen osan ja samalla koko kirjan loppu, jossa Mr Collettin jalat amputoidaan. Jennifer alkaa hoitaa häntä alun perin hänen tulehtuneiden säärihaavojensa takia, ja vaikka ne lopulta tulevat hyvään kuntoon, alkaa Mr Collettin alamäki siirtämisestä vanhainkotiin. Vanhainkoti, johon hän muuttaa, on vanha köyhäintalo, ja elinolot ovat sen mukaiset. Siellä Mr Collettista ei pidetä lainkaan huolta, minkä vuoksi hänen jalkansa haavat pahenevat ja jalat menevät kuolioon. Ne on lopulta pakko amputoida. Mr Collett elää vain muutaman päivän amputaation jälkeen ja kuolee sitten houraillen sodasta. Amputoituine raajoineen ja vanhainkodin laiminlyönteineen Mr Collett suretti ja säälitti minua aivan hirvittävästi. Lisäksi kauhistuin, sillä minulla on edelleen jonkinasteiset traumat elokuvasta Forrest Gump. Katsoin sitä aivan liian pienenä, ehkä päiväkoti-ikäisenä, ja näin painajaisia kohdista, joissa Lieutenant Danin jalat amputoidaan ja hänestä tulee masentunut raajarikko, joka ei tahdo enää elää. Muistin Mr Collettista lukiessani aivan liian elävästi elokuvan kohdat, ja minua puistatti.

Luulin sarjan ensimmäisen kirjan olevan kaikessa elämänmakuisuudessaan rankkaa luettavaa, mutta ei se ollut mitään verrattuna tähän toiseen osaan. Tässä jos missä riittää pureksittavaa. Niin surullisia kohtaloita, niin kammottavaa elämää, joka on ollut todellisuutta niin monelle. Tämä jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa pyörimään. Loppuun vielä vähän kritiikkiä siitä, että ensimmäisen osan tavoin tässäkin oli aivan liikaa huolimattomuus- ja painovirheitä. Jossakin kohtaa puhuttiin aivan väärästä henkilöstä ja kirjan lopussa mainittiin yhteiskuntaa vaivannut "tytöttömyys" (työttömyys). Näistä voisi todellakin ottaa uudet, korjatut painokset...

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Hakekaa kätilö! 2 : Kaupungin varjoissa on sarjan ensimmäistä osaa huomattavasti rankempaa luettavaa. Siinä ei ole enää pelkästään raskaana olevien köyhien naisten kohtaloita, vaan se pureutuu köyhäintalojen kasvattien ja sotaveteraanin elämään ja muistoihin. Suosittelen, mikäli et kavahda rankkoja aiheita. Muussa tapauksessa kierrä tämä kaukaa. Suosittelen myös 1900-luvun alkupuoliskon Lontoosta kiinnostuneille.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.