20220623_120155.jpg


Ylen esittämä kotimainen Maalaiskomedia-sarja pitää sisällään televisiosarjat Vain muutaman huijarin tähden, Peräkamaripojat, Mooseksen perintö sekä Turvetta ja timantteja. Sarjat kertovat kuvitteellisesta Kuusniemen kunnasta ja sen asukkaiden elämästä. Maalaiskomedia oli osa lapsuuttani, sillä isäni ja isoveljeni katsoivat sen jaksoja televisiosta esitettyinä uusintoina ollessani pieni. Muistan hahmojen hauskat toilailut ja isoveljeni röhönaurun. En silloin itse vielä täysin ymmärtänyt kaikkea, mitä sarjoissa tapahtui. Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, Yle Areena on parina kesänä julkaissut kaikki sarjojen jaksot ja pitänyt niitä nähtävillä kesän ajan.

Kesän alussa päätin katsoa kesän aikana kaikki Maalaiskomedian jaksot. Hauskaa oli, että muistin yhä ulkoa joitakin kohtauksia ja repliikkejä. Ja katsominen oli nyt vieläkin viihdyttävämpää, kun kaikki vitsit ja sutkautukset ymmärsi paremmin kuin silloin pienenä. Maalaiskomediaa ei suotta tituleerata yhdeksi suosituimmista suomalaisista televisiodraamoista. Ihastuin kuusniemeläisiin ja leppoisaan huumoriin. Kaikki nykypäivän kotimaiset televisiotuotokset ovat aiheuttaneet minussa myötähäpeää, enkä ole koskaan ollut niistä kiinnostunut. Maalaiskomedia sitä vastoin jaksoi naurattaa ja kiinnostaa vielä näin 2020-luvullakin ajattomuudellaan ja vilpittömyydellään. Käsikirjoittaja Heikki Luoma on todella onnistunut tuomaan televisioon jotakin perisuomalaista, joka ei aiheuta myötähäpeää tai kyllästytä. Myötähäpeää aiheuttaa siis itselläni se, että moni nykyajan televisiosarja yrittää liikaa matkia länsimaisia sarjoja siinä onnistumatta. Maalaiskomedia on rehdin suomalainen kuvaus tavallisista ihmisistä eikä yritä matkia mitään tai ketään. Se vain on, ja siksi se on niin paras.

Alkukesästä laitoin kirjastosta varaukseen kirjan. Maalaiskomedian käsikirjoittanut Luoma on nimittäin kirjoittanut useita romaaneja, ja yksi niistä pohjautuu ensimmäiseen Maalaiskomedia-sarjaan Vain muutaman huijarin tähden. Olin tosi innoissani luettuani netistä, että tällainen kirja on olemassa, ja palasin mieluusti Kuusniemelle sen kautta. Luoma on kirjoittanut myös muita Kuusniemelle sijoittuvia kirjoja, ja ehkäpä luen nekin joskus. Kiinnostusta ainakin olisi. Vuoden 2022 Helmet-lukuhaasteeseen tämä kirja sopii kuin nakutettu kohtaan 37: Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle. Jo pelkkä Kuusniemen ajatteleminen nostaa hymyn huulille.

 

Vain muutaman huijarin tähden

WSOY

2000

497 sivua

 

Värikkäitä henkilöitä, rakkautta ja juonittelua TV:stä tuttu letkeä farssi romaanina.

Matkalla Kuusniemen kirkkoherraksi Matias Pohto tapaa viehättävän Suvi Aaltosen, kunnan uuden kulttuurisihteerin. Kylän huhumyllyn voimayksikkö sattuu viattoman kohtauksen silminnäkijäksi ja tekee tilanteesta oman arvionsa. Uusi kirkkoherra on heti juorujen keskipisteenä. Pian Matiakselle paljastuu kiero peli kauniin Kuusniemen kunnallispolitiikassa. Hän saa vastaansa Urmas Hakkaraisen, pitäjää valtiaan ottein hallitsevan kunnanhallituksen puheenjohtajan hännystelijöineen. Kesän edetessä Matias joutuu elämänsä pyöritykseen. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Vanhan niittyladon kohdalla seisoi tienposkessa tuntematon vaalea auto, jonka vaiheilla näkyi liikettä. Hillevi terästi katsettaan antaen poljinten seisahtua. Autoon kumartunut nuori nainen kohosi pystyyn. Hillevin kädet vavahtivat ja etupyörä hairaisi ylimääräisen mutkan: eikö nainen nakuillut rinnat paljaina, alastonna ilmiauringon valossa! Totta totisesti, jo oli aikoihin eletty! Ja ladon nurkan takaa tuli juuri esiin outo mies, joka häpeämättömästi kiskoi kiinni sepalustaan.

– – Hän [Hillevi] painautui etukumaraan ja lisäsi painetta pedaaleihin. Tästä oli heti kerrottava Turpeisen Violalle. (s. 11)

 

Hillevi Jortikka, Kuusniemen pahin juorukello, todistaa tällaista kohtausta eräällä ladolla. Matias Pohto, nuori pastori, on juuri saapumassa ensimmäiseen oikeaan virkaansa. Tuomiokapituli on määrännyt hänet Kuusniemen, pienen ja syrjäisen pitäjän, kirkkoherraksi. Matkalla Kuusniemelle Matias poimii maantieltä Suvi Aaltosen, nuoren ja kauniin naisen, joka myös on matkalla Kuusniemelle, kesätöihin kulttuurisihteeriksi. Sateessa kastunut Suvi pyytää saada vaihtaa paitansa kuivaan rauhassa, ja Matias menee sillä välin tyhjentämään rakkonsa ladon taakse. Kuusniemellä aletaan kuitenkin Hillevin takia juoruta, että pastorin autossa olisi harrastettu strippausta keskellä kirkasta päivää.

Vain muutaman huijarin tähden sijoittuu ajallisesti vuosituhannen vaihteeseen, 1990-luvun loppuun. Matias on lempeä mies, mutta Kuusniemellä hän kohtaa monia erikoisia persoonia. Toiset ovat kilttejä, kuten hieman yksinkertainen huoltamoyrittäjä P. A. Turpeinen, joka tankkaa auliisti jokaisen asiakkaan auton ja rakastaa possumunkkeja. Jotkut taas ovat häikäilemättömiä, kuten kunnanhallituksen puheenjohtaja Urmas Hakkarainen, joka kuvittelee omistavansa koko pitäjän ja hallitsevansa sitä kuin diktaattori. Romaani seuraa Kuusniemen asukkaiden elämää, ja heitä onkin melkoisen paljon. Edellä mainittujen lisäksi ovat vielä pappilassa asuva Valma, Turpeisen vaimo Viola, kahvilassa työskentelevä Tuulia, Turpeisen leipiin ryhtyvä Valtsu, seurakunnan juoppo kanttori Ilmari Piiparinen, Hakkaraisen tytär Virpi, poliisit Juurikkala ja Myllyniemi, kunnanlääkäri Voivalin, Suvin eno Raineri Mielonen sekä Hakkaraisen luottomiehet, hauturi Varma Kylmälehto ja kunnanjohtaja Ahti Kiiski.

 

Matias istui yksinään pappilan salissa pitkän pöydän päässä, jonka Valma oli etukäteen kattanut. Sali viestitti yli sata vuotta kestäneen yhtäjaksoisen asumisen patinaa ja romanttisia yksityiskohtia. Yhdelle seinälle ripustetut edellisten pappien kuvat lisäsivät Matiaksen tunnelman hartautta. Niin monta kunnianarvoisaa kirkonmiestä oli vaikuttanut tässä seurakunnassa ennen häntä. Monet heistä olivat kokeneet kovia aikoja. – – Kaikki sellainen tuntui mahdottomalta uskoa katsellessa pappilan ikkunoista avautuvaa idylliä. Miten tällaisessa onnelassa saattoi tapahtua mitään pahaa... (s. 43)

 

Matias on eräänlainen päähenkilö niin sarjassa kuin kirjassakin, mutta myös muita kuusniemeläisiä seurataan tiiviisti. Romaani koostuu luvuista, mutta luvut on jaettu pieniin pätkiin, ikään kuin kohtauksiin, joista jokaisessa seurataan eri henkilöhahmoa ja hänen tekemisiään. Tämä kohtauksittainen eteneminen oli minulle tuttua jo sarjasta, ja koska olin tottunut siihen, se ei juuri ihmetyttänyt eikä sekoittanut. Tulin tosin ajatelleeksi, että ellen tuntisi sarjaa niin hyvin kuin tunnen, olisin ehkä seonnut henkilöhahmoissa tai vähintäänkin ärsyyntynyt siitä, miten nykäyksittäin tarina etenee. Nyt pysyin hyvin kärryillä.

Minusta oli hauskaa huomata lukiessani, että henkilöhahmot ovat tismalleen samanlaisia kuin sarjassa. Heidät jopa kuvataan samannäköisiksi, mikä sai epäilemään, että Luoma on kenties kirjoittanut romaaninsa televisiokäsikirjoituksen pohjalta ja lisännyt lihaa luiden päälle kuvaamalla hahmot näyttelijöiden näköisiksi. Romaani noudattelee hyvin samaa kaavaa kuin sarjakin, ja useimmat vuorosanoista ovat tismalleen samoja. Eläytymisessä auttoikin paljon se, että luki dialogit päässään hahmojen äänellä ja osasi kuvitella heidät todella tarkkaan, kiitos sarjan katsomisen. Huomasin tosin myös, että joitain romaanin kohtauksia on jätetty sarjasta pois. Esimerkiksi Matiaksen ja Raineri Mielosen saunomiskohtaus, kohtaus soutulaitetta pappilan yläkerrassa käyttävästä Valmasta sekä kohtaus, jossa humalainen Kiiski tulee keskellä yötä Piiparisen ovelle pyytämään ryyppyä. Pidin siitä, että kirja menee hieman pintaa syvemmälle ja Matiaksen menneisyydestä kerrotaan enemmän kuin sarjassa. Luin tällaiset kohdat mielenkiinnolla. Matiaksella on esimerkiksi ollut nuoruudessaan nyrkkeilytaustaa, mikä tuli yllätyksenä.

 

Tämähän oli herra paratkoon kuin Luojan pieni koeviljelmä, jossa ihmisten kaikki lajit kukkivat, jos ei sulassa sovussa niin rintarinnan kuitenkin. (s. 28)

 

Erityisen nautittavan lukukokemuksesta teki hulvattomien henkilöhahmojen lisäksi sukkela dialogi ja rikas suomen kieli, jota Luoma käyttää. Moni asia ymmärretään väärin joko tahallaan tai tahattomasti, ja kielellä leikitellään ajoittain niin mahtavasti, että tällainen suomen kieltä yliopistotasolla opiskellut lukija alkoi melkein hykerrellä mielihyvästä. Samaa rikasta dialogia saa toki seurata myös sarjassa, mutta sitä oli kiva lukea myös paperilta. Esimerkkinä kohtaus, jossa Turpeiseen kyllästynyt Viola keskustelee miehensä kanssa makuuhuoneessa. Turpeinen herättää Violan katsomaan ikkunan takana yössä touhuavaa pastoria. Turpeinen kehottaa: "Nouse, nouse äkkiä kattoon!" ja Viola vastaa äreänä: "Tässä huoneessa ei ole noustu kattoon enää vuosiin" (s. 204). Tai kohtaus, jossa kahvilatyöntekijä Tuulia on lämmittänyt Turpeiselle karjalanpiirakan munavoilla. Turpeinen toteaa, ettei olisi tarvinnut, ja Tuulia vastaa: "Kuka sitä kylmää piirakkaa." Turpeinen toteaa: "Ei Viola ikinä... ei kylmää eikä lämpöstä", ja Tuulia tokaisee: "Sellainen käsitys mullakin on" (s. 415). Matias on yksi suosikkihahmoistani, mutta katsoessani sarjaa uudelleen ja lukiessani nyt tätä romaania tajusin, että Turpeinenkin on tosi hellyyttävä ja hauska hahmo.

Lukiessa tuli sama lämmin ja iloinen fiilis kuin sarjoja katsoessa. Olisin voinut lukea enemmänkin Kuusniemestä ja sen asukkaista. Minusta tämä romaani on suoranainen kotimaisen kirjallisuuden salattu helmi, joka on valitettavasti saanut enemmän huomiota sarjana kuin kirjana. Helmet-kirjastoistakin löytyy vain yksi kappale tätä teosta, sekin Pasilan kirjavarastossa. Mikä huutava vääryys! Eivät uudet sukupolvet koskaan löydä Kuusniemeä, jos sarjaa näytetään Yle Areenassa vain kesäisin ja kirjojakin on vain yksi kappale lainattavissa...

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Todellakin suosittelen! Aivan kaikille! Vain muutaman huijarin tähden on kirjana aivan yhtä mainio kuin sarjanakin. Sarjoja katsoneille suosittelen aivan erityisesti, mutta myös muillekin. Suomalaista maalaismaisemaa kesällä kuvaava kirja on mainiota lomalukemista. Helmet-kirjastoista löytyy tosin vain yksi kappale. Mutta jos kirjaa ei saa käsiinsä, katso edes Maalaiskomedia-sarjaa Yle Areenasta. Se on siellä vielä muutaman viikon katsottavissa tälle kesää :)

Annoin Goodreadsissa täydet viisi tähteä.