Maaliskuun lukupiirikirjana harjoittelukirjastossani on Adrienne Brodeurin omaelämäkerrallinen teos Villi jahti - Äitini salasuhde ja minä. Lukupiiriämme on kiittäminen siitä, että edes tartuin tähän kirjaan ja tulin samalla lukeneeksi vaihtelun vuoksi tietokirjallisuutta. Olen ollut nyt mukana harjoittelukirjastoni lukupiirissä syksystä lähtien ja tykännyt valtavasti. Kynnys osallistua lukupiireihin oli vuosia korkea eikä minulla ollut uskallusta osallistua, vaikka kerran tai pari olin vähällä mennä mukaan johonkin lukupiiriin. Nyt harjoittelun myötä kynnys madaltui, kun osallistun lukupiiriin kirjastovirkailijan ominaisuudessa, ja olen nauttinut kirjallisuuskeskusteluista. Kirjagramissakin tulee käytyä keskustelua kirjoista, mutta kasvokkain on toisinaan kivempi jutella ja vaihtaa ajatuksia. Aluksi ajattelin, ettei tämä teos sopisi vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteeseen, mutta sopiihan se: haastekohtaan 29. Kirjassa on minä-kertoja.

 

Villi jahti - Äitini salasuhde ja minä /

Wild Game: My Mother, Her Lover, and Me

Karisto

suom. 2021

250 sivua

 

Eräänä kesäyönä 14-vuotiaan Adriennen äiti Malabar herättää hänet ja kuiskaa sanat, jotka muuttavat heidän koko elämänsä: Ben Souther suuteli minua. Adriennesta tulee äitinsä uskottu ja apuri. Hän nauttii Malabarin suomasta huomiosta ja auttaa tätä salaamaan orastavan suhteen pitkäaikaisen perheystävän kanssa. Salaisuudella on kauaskantoiset seuraukset kaikille osallisille, ja se vaikuttaa Adriennen omiin parisuhteisiin vuosikymmenien ajan.

Villi jahti on ajaton muistelmateos perheestä, luottamuksesta ja sen pettämisestä sekä valheista, joita kerromme itsellemme oikeuttaaksemme tekomme. Se on tarina sinnikkyydestä ja muistutus siitä, ettei meidän tarvitse kulkea vanhempiemme jalanjäljissä. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Täydellisessä maailmassa minun olisi pitänyt lentää pesästä jo nuorena, viitisentoista vuotta aiemmin, ja äitini olisi pitänyt tukea minua itsenäistymisessäni ja käsitellä yksityisesti, omassa mielessään surut, joita uusi oman elämäni aloittaminen herätti hänessä. Sen sijaan iässä, jossa minun olisi pitänyt murtautua vapauteen, Malabar sitoi minut itseensä salaisuudellaan. Ja vaikka hän oli ollut se, joka oli toiminut alullepanijana uudessa, epäterveessä vuorovaikutussuhteessamme, minä olin ylläpitänyt sitä. (s. 259)

 

Villin jahdin esipuheessa Brodeur kertoo tapahtumien olevan totta siltä osin kuin hän ne muistaa ja on onnistunut menneisyytensä palasista keräämään ja kertomaan. Henkilöt ovat tosia, joskin kaikkien muiden nimet on muutettu paitsi Brodeurin itsensä ja hänen vanhempiensa. Tapahtumat alkavat kesästä, jolloin Brodeur – Adrienne, lempinimeltään Rennie – on 14-vuotias. Rennien perhe, johon kuuluvat hän, hänen veljensä Peter sekä äitinsä Malabar ja isäpuolensa Charles, viettää kesiään Cape Codissa rantahuvilalla. Huvilalle saapuu Charlesin paras ystävä Ben vaimonsa Lilyn kanssa. Rennien äiti Malabar suutelee Beniä illalla ja tulee yöllä avautumaan tapahtumasta tyttärelleen. Rennie, joka jumaloi äitiään ja kaipaa epätoivoisesti tämän rakkautta ja hyväksyntää, lupautuu äitinsä uskotuksi. Kun Malabar alkaa salasuhteeseen miehensä parhaan ystävän kanssa, Rennie mahdollistaa suhteen etenemisen valehtelemalla ja juonittelemalla. Valehtelu jatkuu vuosikausia, ja vasta aikuisiällä Rennie yrittää irtautua äidistään ja tämän salasuhdesotkusta siinä onnistumatta. Rennie ihastuu Benin kolmekymppiseen poikaan ollessaan itse vähän päälle parikymppinen ja menee tämän kanssa naimisiin. Sekava vyyhti sekavoituu entisestään.

Aihe vei mennessään, mutta pakko todeta, että melko raskasta luettavaa hankalan aiheensa ja inhottavien henkilöhahmojensa vuoksi. Pahinta on, ettei Rennie osaa lapsena ja nuorena aikuisena tuntea lainkaan syyllisyyttä äitinsä salasuhteen mahdollistamisesta. Malabar onnistuu manipuloimaan tyttärensä uskomaan, että on reilu ja jalo, kun ei eroa miehestään, vaan on edelleen Charlesin kanssa naimisissa pettämisen jatkuessa. Harvoin tulee vastaan yhtä vastenmielistä ja vihattavaa henkilöhahmoa kuin Malabar. Hän on kaikin puolin huono ihminen: itserakas, turhamainen, itsekäs, materialisti, taitava manipuloija ja uhriutuvan ihmisen tyyppiesimerkki. Hankalien henkilöhahmojen vastapainona on onneksi miellyttävä kesäinen miljöö, kun kesiä vietetään Cape Codin rantahuvilalla mereneläviä syöden ja auringossa lekotellen. Aloin jo haaveilla tulevasta kesästä. Malabar, joka on kokki ja ruokakirjailija, myös loihtii mitä herkullisimman kuuloisia ruokia, joten nautin ruoanlaittokuvauksesta.

 

"Oletko koskaan tullut ajatelleeksi", tohtori B. kysyi katsoen minua lasiensa ylitse, "että koska et missään vaiheessa irtautunut äidistäsi nuoruudessa, sinun on tehtävä tuo työ nyt?"

– – Tiesin hyvin, että ei ollut soveliasta, että Malabar oli tehnyt minusta osallisen suhteeseensa, mutta hänellä oli ollut rankka elämä: alkoholistiäiti, kuollut poika, epäonnistunut ensimmäinen avioliitto, aivoinfarktien jo heidän yhteisen elämänsä alkutaipaleella lamaannuttama toinen aviomies, ja nyt hänkin oli kuollut. Olin vain aina halunnut äitini olevan onnellinen ja rakastettu. Olin melko varma, että hän halusi sitä samaa minullekin. (s. 244)

 

Moni kohtaus romaanissa tuntui menevän ihon alle, mutta eniten tuohduin ja järkytyin kohdasta, jossa Rennie on menossa naimisiin Benin pojan Jackin kanssa ja valmistautuu häihin. Toistuvana motiivina romaanissa toimii Malabarin vanha ja mahtipontinen rubiinein ja jalokivin koristeltu kaulakoru, jonka hän on saanut omalta äidiltään ja jonka hän lupaa Rennielle tämän hääpäivänä. Lupaus on täyttymässä, kun Malabar tuo kaulakorun, mutta yhtäkkiä kaulakoru onkin Malabarin omassa kaulassa: hän aikoo käyttää sitä vietelläkseen uudestaan Benin, joka on katkaissut suhteensa häneen salasuhteen selvittyä Lilylle. Tämä kohtaus näytti ehkä karuimmalla mahdollisella tavalla Malabarin itsekkyyden. Haukoin miltei henkeäni, kun Malabar peilailee itseään kaulakoru kaulassaan ja onnistuu varastamaan tyttärensä hääpäivän itselleen. Toinen kohtaus, joka jäi mieleeni, on kohta romaanin lopussa. Rennie on synnyttänyt ensimmäisen lapsensa ja törmää sairaalassa äitiinsä tullessaan synnytyksestä. Rennie saa paniikkikohtauksen äitinsä nähdessään, koska tajuaa kouriintuntuvasti, että pitelee sylissään nyt omaa lastaan ja on samalla menettänyt lopullisesti mahdollisuutensa olla lapsi, josta äiti pitää huolta.

Säälin lukiessani Rennietä, jonka suhde äitiinsä on niin hirvittävän epäterve. Aloin pakostakin pohtia omaa äitisuhdettani, ja vaikka siinäkin on omat kipupisteensä, olen kiitollinen siitä, että oma äitini on sentään osoittanut minulle aitoa rakkautta ja huolenpitoa ollessani lapsi. Totuus on, että Malabar on huono äiti, joka pistää omat tarpeensa lastensa ja miehensä tarpeiden edelle. Kulunut sanonta "perhettä ei voi valita, mutta ystävät voi" on kipeällä tavalla totta. Kukaan meistä ei voi valita itselleen täydellisiä vanhempia. Vanhempien suhteen pitää tulla toimeen sen kanssa, mitä meille on tässä elämässä annettu. Yritin kovettaa mieleni ja suhtautua teokseen kaunokirjallisuutena, mutta tieto siitä, että kyseessä on tosipohjainen tietokirja ja että tällaisia kohtaloita (ja pahempiakin) on oikeasti olemassa, painoi koko ajan mieltä lukiessa.

Loppu on tietyllä tapaa onnellinen siksi, että Rennie saa epäonnisten suhteiden jälkeen lopulta perustettua oman onnellisen pienen perheen. Samalla hän irtautuu äidistään ja saa rauhan, vaikkakaan äiti ei koskaan pyydä häneltä suoraan anteeksi. Täysin onnellinen loppu ei kuitenkaan ole, mikä on ihan ymmärrettävää, kun kyseessä on todellisten ihmisten todellinen elämä. Saatuani kirjan päätökseen olen henkisesti uupunut. Brodeur on ollut rohkea kirjoittaessaan kirjan muotoon kokemuksensa äidistään ja tämän salasuhteesta.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Villi jahti - Äitini salasuhde ja minä on omaelämäkerrallinen tietokirja, joka käsittele pettämistä ja salailua. Siinä riittää draamaa ja mutkikkaita ihmissuhteita kuin parhaimmassa saippuaoopperassa, tosin kaikki oikean elämän kokemuksiin pohjautuvia tapahtumia. Suosittelen, jos tahdot lukea jotakin, mitä pitää pureskella ja mietiskellä hieman jälkikäteen.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.