Py%C3%B6rre.jpg

Luin Yrsa Sigurðardóttirin Perimän vuosi sitten heinäkuussa, kesälaitumilla. Valitsin sen kirjastosta vuoden 2020 Helmet-lukuhaastetta varten. Se on osa Freyja & Huldar -sarjaa, jossa lastensuojelu ja poliisi yhdistävät voimansa ratkaistakseen Islantia vavisuttavia lapsiin liittyviä rikoksia. Sarjan toinen osa, jonka nyt luin, on nimeltään Pyörre. Sarjasta on nyt kirjoitushetkellä ilmestynyt yhteensä neljä osaa, eli kaksi on vielä lukematta. Aion lukea nekin, mutta dekkarit ovat minulla lähinnä sellainen kerran tai kaksi vuodessa -juttu, joten menee varmasti ensi vuoteen ennen kuin tartun kolmanteen osaan. Vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteessa tämä täyttää haastekohdan 45: Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija. Vuoden 2020 lukuhaasteessa täytin ensimmäisellä osalla kohdan Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa, joten olen nyt kaksi kertaa valinnut luettavaksi tämän dekkarisarjan osia sen Islanti-kontekstin takia. Jos suoritan taas haastetta ensi vuonna, saa nähdä, millaisen Islantiin liittyvän haastekohdan sieltä löydän, vai löydänkö :D

Vahvat naiset -lukuhaasteessa (1.1.-31.5.2021) tämä tulee kohtaan Naisen kirjoittama dekkari, ja... BINGO! Minulle on kertynyt nyt kaksi bingoa ruudukkooni! :) Loput ruudut ovat aika hankalia ja niihin pitäisi löytää joku täsmäteos. En ehkä saa enää kovin montaa kohtaa täytettyä, mutta aion silti jatkaa toukokuun loppuun pelkillä naiskirjailijoilla ihan solidaarisuudesta naisia kohtaan. #vahvatnaisetlukuhaaste

 

vahvat%20naiset%20lukuhaaste%20bingo.jpg

 

Pyörre / Sogið

Otava

suom. 2018

397 sivua

 

Sattumalta paljastunut aikakapseli sisältää koululaisten viattomia kirjoituksia vuosien takaa ja nimettömän uhkauksen. Viestiin on listattu murhan kohteeksi valittujen nimikirjaimia, mutta merkinnät eivät avaudu poliisille. Vasta kylpypaljussa kelluvat raa'asti irti leikatut kädet saavat virkavallan toimimaan. Viesti on syytä ottaa todesta.

Polisi on ymmällään, sillä ketään ei ole ilmoitettu kadonneeksi. Tutkinta tuntuu etenevän sokkona kohti uutta karmaisevaa käännettä. (osa takakansitekstistä)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Pakko ihan aluksi sanoa, että tämän kirjan takakansiteksti vähän ontuu. Ensinnäkin siinä mainitaan "Perimästä tuttu kaksikko, rikostutkija Huldar ja lastensuojelussa työskentelevä Frida". Kuka näitä kirjoittaa? Päähenkilönaisen nimi on Freyja, ei Frida. Lisäksi takakannessa Independent (ilmeisesti lehti?) vertaa Sigurðardóttirin kauhutunnelmia "lähes Stephen Kingiin". Lähes on mielestäni täydellinen sanavalinta tässä yhteydessä. Minua henkilökohtaisesti vähän ärsyttää, että niin usein kauhukirjailijoita verrataan Kingiin. Kingin titteli kauhun kuningas on minusta osuva, eikä minua haittaa hänen nostamisensa jalustalle, onhan hän paras kaikista, mutta pitääkö kaikkia kauhukirjailijoita silti aina verrata häneen? Vähän väliä jonkin kauhuromaanin takakannesta saa lukea: "X kirjoittaa lähes yhtä hyvin kuin King", "Kingin tasoista kauhua" jne. En pidä siitä. Jokainen kauhukirjailija kirjoittaa omalla tavallaan, jokaisella on omat ansionsa, eikä kukaan edes pysty yltämään Kingin tasolle. Lakatkaa siis tunkemasta sitä "melkein kuin King" -soopaa takakansiin ja liepeisiin, vaan kehukaa kauhuromaaneja mieluummin muilla tavoin. Piste.

Mutta itse kirjaan. Pyörre alkaa ajasta jonkin aikaa Perimän tapahtumien jälkeen. Sekä Freyja että Huldar on alennettu tahoillaan edellisessä osassa tapahtuneen ampumavälikohtauksen jälkeen. Elämä tuntuu harmaalta ja ikävältä. Lisäksi heidän viileät välinsä hiertävät. Freyja ja Huldar joutuvat kuitenkin jälleen tekemään yhteistyötä, kun koulun pihalta kaivetusta aikakapselista löytyy erään oppilaan kirjoittama viesti nimikirjaimineen. Alkaa suuritöinen operaatio sen selvittämiseksi, keitä lapussa mainitut henkilöt ovat ja kuka murhataan seuraavaksi. Kaiken taustalla on pienen Vaka-tytön yli kymmenen vuotta sitten tapahtunut hyväksikäyttö ja murha.

 

Hän veti kirjeen esiin ja luki sen taas hiljaa. Vuonna 2016 tapetaan nämä ihmiset: K, SG, BT, JJ, VP ja I. Kukaan ei kaipaa niitä. En etenkään minä. Tuskin jaksan odottaa. Perässä ei ollut hymiöitä eikä sydämiä. (s. 22)

 

Romaani oikeastaan alkaa kertomalla siitä kohtalokkaasta päivästä, jona Vaka kuolee. Prologin jälkeen siirrytään Huldariin. Alku todella herättää mielenkiinnon, varsinkin kun sen jälkeen siirrytään niin paljon ajassa eteenpäin. Muistan edellisessä osassa pitäneeni siitä, että näkökulma vaihtuu joka luvussa. Tykkäsin siitä myös tässä, se toi vaihtelua ja on selvästi Sigurðardóttirille ominainen tapa kertoa tarinaa. Juoni on tiivistunnelmainen ja jännittävä. Kuten edellinen osa, tämäkin on tyypillinen dekkari. Mitään kovin yllättävää ei tullut vastaan, mutta epilogista pidin, sillä siinä paljastetaan vielä yksi yllättävä yksityiskohta juonesta aivan kirjan viimeisillä sivuilla. En tiedä miksi, mutta raajojen paloittelu, joka oli ilmeisesti tarkoitettu todella kauheaksi ja raa'aksi yksityiskohdaksi, ei juuri säväyttänyt omalla kohdallani. Jäin ehkä kaipaamaan jotain vielä shokeeraavampaa. Olen ehkä turtunut kauhuun ja väkivaltaan, en osaa sanoa.

Pidin erityisesti siitä, että Freyjan elämää avataan lisää lukijalle. Hän vierailee veljensä Baldurin luona vankilassa ja saa tietää, että tuo on saanut lapsen erään naisen kanssa. Freyja lupautuu toimimaan Baldurin puolesta lapsen "viikonloppuisänä" ja hoitamaan tuota joka toinen viikonloppu. Näin hän saa vaihtelua omaan elämäänsä, jossa ei ole miestä eikä lapsia. Olisin lukenut Freyjan ja Baldurin tytön seikkailuista enemmänkin. Niitä kuvattiin todella vähän, lähinnä pienenä sivujuonteena. Ehkä seuraavassa osassa lisää? Huldar sen sijaan tuntui tässä osassa jotenkin vähän raivostuttavalta. Hän päätyy känni-illan päätteeksi sänkyyn pomonsa kanssa ja suututtaa Freyjan. Heidän välinsä viilenevät entisestään, mutta Huldar jaksaa yhä elätellä toiveita suhteesta Freyjaan. Minusta Freyja ja Huldar eivät sovi yhteen, ja heidän pakonomainen parittamisensa tuntuu ärsyttävältä. Freyja ei selvästikään ole kiinnostunut, mutta koska muita ottajia ei ole, hänen pitäisi ilmeisesti tyytyä Huldariin. No way. Lisäksi minua turhauttivat Freyjan ja Huldarin riidat ja henkilökohtaisuudet, joiden he antavat häiritä työtään. Freyja esimerkiksi kieltäytyy yhteistyöstä Huldarin soittaessa vain, koska on tuolle vihainen, ja saakin pian ihmettelevän soiton pomoltaan. Ei yksityiselämän asioiden voi antaa noin paljon vaikuttaa työhön, varsinkin kun se on yhtä tärkeää kuin Freyjan ja Huldarin.

 

Kosto oli tietenkin ollut jo vahvasti mielessä, mutta sillä hetkellä tuntui kuin olisimme seisseet pyörteen äärellä ja katsoneet sen sisään kuin hypnotisoituina. Se pyörre lupaili kauniisti tyydyttää raivon, vihan ja kostonhimon. (s. 387)

 

Kuten edeltävässä osassa, tämäkin kirja käsittelee lapsiin kohdistuneita rikoksia, tällä kertaa hyväksikäyttöä. Vaikea ja raskas aihe, ei todellakaan kevyimmästä päästä. Muistan varmaan ikuisesti, mitä eräs opettaja sanoi yhdellä yliopiston kirjallisuuskurssilla. Kuuntelimme luentoa kirjailijuudesta ja kirjailijan työstä, ja luennoitsija sanoi: "Ehdoton no-no-aihe, josta ei kannata kirjoittaa kirjaa, on pedofilia. Tällaiset kirjat eivät myy." Ja kappas, tässä sitä ollaan, suuren suosion saavuttaneen dekkarin lukeneena, jonka yhtenä aiheena on insesti ja pedofilia. En voi olla miettimättä luennoitsijan sanoja ja sitä, miten tällaisia kuitenkin kirjoitetaan ja ne myyvät. Hän oli selvästi väärässä. Miettikää nyt vaikka Nabokovin Lolitaakin. Ei se tee kenestäkään huonoa ihmistä, jos kirjoittaa ja lukee kamalista ja tabuista aiheista. Ihmiset ovat niistä kiinnostuneita ja haluavat tietää lisää. Fiktio on turvallisin ja suosituin tapa saada tietää lisää vaikeistakin aiheista, oppia ymmärtämään niitä ja kehittää muun muassa omaa empatiakykyään.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Pyörre jatkaa Freyja & Huldar -sarjaa ja on sen toinen osa. Freyan ja Huldarin elämästä ja kommelluksista saadaankin nauttia, mutta astetta vakavamman aiheen äärellä. Aivan mukiinmenevä dekkari, ei mitenkään kovin ihmeellinen tai yllättävä, mutta lukemisen arvoinen. Suosittelen dekkareiden ystäville ja kyseisen kirjasarjan jo aloittaneille.