20210729_080603.jpg
 

Luen enimmäkseen ulkomaista kirjallisuutta, mutta aina silloin tällöin törmään suosituksiin kiinnostavista kotimaisista romaaneista tai poimin sokkona kirjastosta kotimaista kirjallisuutta. Jenni Multisillan Mitä tapahtui merenneidoille on vuoden alussa ilmestynyt kotimainen jännitysromaani, josta olin lukenut paljon hyvää. Siksi se herätti kiinnostukseni. Ja oli kyllä tosi kiva lukea taas pitkästä aikaa jotakin kotimaista! Vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteessa tämä sujahtaa kohtaan 13: Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin.

Rakkauden paloa ja punehtuneita poskia -lukuhaasteessa (1.5.-31.8.2021) minun on pakko sijoittaa tämä ruutuun kolmiodraama, sillä toista kirjaa, jossa on näin selkeä kolmiodraama, ei tule edes heti mieleen! #rakkaudenpaloalukuhaaste
 

Rakkauden%20paloa.jpg

 

Mitä tapahtui merenneidoille

Like

2021

325 sivua

 

Ilma-akrobaatti Nella valmistautuu elämänsä rooliin, mutta keskittymistä varjostaa hänen parhaan ystävänsä katoaminen. Linda on jättänyt jälkeensä keskeneräisen taideteoksen, jonka kätkemä karmiva salaisuus alkaa vähitellen nousta pintaan. Mysteerin taustalta paljastuu hylätty saari Oulun edustalla ja sadan vuoden takainen veneonnettomuus, jossa hukkui parikymmentä naista. Mitä oikein tapahtui, ja missä on Linda? Miksi jäljet johtavat Nellaan ja hänen rooliinsa Pienessä merenneidossa?

Sairaalloinen kunnianhimo ajaa ystävykset yhä vaarallisemmaksi käyvään leikkiin terävässä psykologisessa trillerissä. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

On lokakuu 2019. Neljä kuukautta sitten Nellan paras ystävä Linda on kadonnut. Nellan elämä tuntuu tyhjältä, eikä harrastelijateatteriryhmän merenneidoista kertovaan näytelmäproduktioon osallistuminen jaksa kiinnostaa, vaikka Nella saakin esittää ilma-akrobatiaa. Nykyhetki kietoutuu vahvasti yhteen kesän kanssa, ja kirjassa liikutaan näillä kahdella aikatasolla. Lindan oli tarkoitus toteuttaa kesällä Oulun lähellä sijaitsevalla Varjakansaarella ympäristötaideprojekti. Sitten hän katosi. Nella palaa salaperäiselle saarelle saatuaan outoja kirjeitä ja pieniä vihjeitä siitä, mitä Lindalle on saattanut tapahtua. Kaiken taustalla on kolmiodraama: Nella on ollut palavasti rakastunut Lindaan, mutta niin on kaksikon lapsuudenystävä Oliverkin.

 

Linda nyökkää. "Uhrien tarkasta määrästä ei ole varmuutta. Pelkkiä naisia ja tyttöjä. Veneen kapteeni ja perämies olivat juopotelleet ennen lähtöä. Molemmat miehet tietysti pelastuivat", Linda tuhahtaa. "Pakenivat maasta sen jälkeen eivätkä koskaan joutuneet vastuuseen teostaan. Ajatelkaa nyt. Kaksikymmentä hukkunutta – tai kaksikymmentäyksi. Mä toivon, että naiset palasivat takaisin ja piinasivat miehiä koko niiden loppuelämän. – Merenneitoina", Linda sanoo. "Mutta ei sellaisina, millaisiksi ne tarinoissa kuvataan. Mä en usko, että merenneidot on kauniita. Ei ne voi olla, kun ne joutuu uimaan sellaisissa jätevesissä." (s. 222)

 

Mitä tapahtui merenneidoille -romaanin iloisin yllätys oli, miten piinaavaa jännitystä se lukijalle tarjoilee. Hylätty, salaperäinen saari merellä, jonka historiaa varjostaa suuri veneonnettomuus, herätti kiinnostukseni jo alkumetreillä. Olen aina ollut palavan kiinnostunut kummitustarinoista, erityisesti sellaisista, joissa jossain paikassa on tapahtunut jotakin, minkä vuoksi se on hylätty. Pystyin näkemään silmieni edessä tämän romaanissa kuvatun Varjakansaaren ja aistimaan sen kammottavan tunnelman syksyn pimeydessä. Asiaa auttoivat onneksi sateiset päivät, joina tätä kirjaa luin. Muuten olisi ehkä ollut hieman vaikea viritäytyä oikeanlaiseen tunnelmaan näin kesäaikaan. Ja jos en asuisi täällä Etelä-Suomessa, lähtisin ehdottomasti vierailemaan saarella tämän kirjan innoittamana nähdäkseni sen oikeassa elämässä. Valitettavasti reissu jää kuitenkin hamaan tulevaisuuteen, jos sinnekään. Joka tapauksessa pidin kuitenkin aivan valtavan paljon romaanin tunnelmasta! Kauhun ystävänä arvostin sitä ja tempauduin täysillä mukaan.

Teoksen tärkein motiivi ovat merenneidot, ja ne tuovat mielestäni mukavan maagisen elementin jo valmiiksi hienosti kudottuun kauhujen pakettiin. Luin myös mielenkiinnolla Nellan teatteriharjoituksista, sillä olen itsekin harrastanut monta vuotta harrastelijateatteria. Ilma-akrobatia on minulle täysin vierasta, mutta siitäkin oli mielenkiintoista lukea.

Päähenkilö Nella on välillä vähän ärsyttävä. Lähinnä sen vuoksi, miten kömpelö ja epäsiisti hän on. Hän esimerkiksi repii kiireessä ennen reilaamismatkaa kaikki purkit ja purnukat kylpyhuoneen peilikaapista ja jättää jälkeensä kamalan sotkun, muun muassa pesualtaaseen pinttyneen kynsilakkatahran. Hän myös kehuskelee elämänsä olevan mallillaan, mutta silti hänellä ei juuri ole varaa ostaa ruokaa tai maksaa laskuja. Hän kertoo olevansa töissä, mutta minulle jäi epäselväksi, missä, sillä hänen työtään ei kuvata teoksessa lainkaan. Jos näitä asioita ei oteta lukuun, Nella on mukiinmenevä päähenkilö. Eniten samaistuin Oliveriin hänen siisteytensä, järjestelmällisyytensä ja huolehtivaisuutensa vuoksi, joten kun hän paljastui pahikseksi, petyin. En edes osannut odottaa sitä. Linda puolestaan on mielenkiintoinen henkilöhahmo. Multisilta onnistuu maalaamaan hänestä lukijalle hieman unenomaisen kuvan ihmisenä, josta kaikki pitävät, mutta jota lukija ei koskaan saa itse oikeasti "tavata". Siksi hänestä kiinnostuu aivan erityisellä tavalla.

 

Mitä merenneidoille tapahtui, hän [Linda] kysyi, missä ne ovat? Et näe niitä, ja ajattelet, ettei niitä ole olemassa... mutta ehkä kuitenkin... kuitenkin...

Merenneito makaamassa selällään pyrstö mädästä tummana, silmä sokeana, tuijottamassa taivasta.

Merenneito vajonneena aaltoihin Lindan maalauksessa, katsomassa minua Lindan kasvojen takaa punaiset hiukset vedessä leijuen, elossa vai kuolleena, todellisena vai harhakuvana, kadonneena vai yhä täällä. (s. 116)

 

Pidin tästä romaanista aivan valtavan paljon. Lindan karmiva taideprojekti on mielenkiintoinen ja hyvin keksitty yksityiskohta, varsinkin kun se liittyy Varjakansaareen. Minusta oli myös kiinnostavaa lukea kolmiodraamasta, joka aukeaa lukijalle vähä vähältä. Yllätyin aidosti henkilöhahmojen tunteiden syvyydestä. Lisäksi sekä pidin että inhosin sitä, miten Nellan näkemistä ja kokemista asioista ei aina voi olla täysin varma, ovatko ne todellisia vai kuviteltuja. En meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni, ja luinkin sen vain muutamassa päivässä. Todella laadukasta kotimaista kirjallisuutta ja kaikkien saamiensa kehujen arvoinen! Pitänee laittaa lukulistalle Multisillan toinenkin romaani. Ainoa, mikä jäi hieman häiritsemään, on loppu. Ja painotan nyt sanaa hieman. Lähinnä olisin toivonut vielä muutamaa sivua, joissa olisi selitetty lisää.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Mitä tapahtui merenneidoille on kotimainen psykologinen jännitysromaani, jota et halua missata! Varsinkaan, jos olet kauhun ja jännityksen ystävä, kuten minä. Kirja pitää tiukasti otteessaan alusta loppuun ja on tunnelmaltaan todella taidokkaasti rakennettu. Varjakansaari näyttäytyy aivan suunnattoman mielenkiintoisena paikkana, johon tämän kirjan luettuaan todennäköisesti haluaa mennä käymään. Suosittelen tätä kirjaa suurella lämmöllä!

Annoin Goodreadsissa täydet viisi tähteä.