Marsha Mehranin Lumoavien mausteiden kahvila on kolmaskymmenes vuoden 2020 Helmet-lukuhaasteeseen lukemani kirja, mikä tarkoittaa, että se maaginen rajapyykki, johon vähintään halusin päästä, on nyt saavutettu! :) Tätä vuotta on neljä kuukautta jäljellä, eli ehdin vielä lukea lisääkin. Seuraava tavoite on päästä neljäänkymmeneen kirjaan, mutta kuka tietää... kenties saan kaikki viisikymmentä haastekohtaa täytettyä kaikkien aikojen ensimmäisestä lukuhaasteestani! Tämä kirja sijoittuu hieman ikävään haastekohtaan 40: 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja. Iranista kotoisin oleva Mehran ehti kirjoittaa vain muutaman teoksen koko elinaikanaan. Wikipedian mukaan hänet löydettiin kuolleena vuonna 2014 vuokra-asunnostaan Irlannista vain 36-vuotiaana, eikä hänen kuolinsyytään varmasti tiedetä. Hän kuulemma sairasti pitkäaikaista suolistosairautta ja kärsi mielenterveyden ongelmista.

 

Lumoavien mausteiden kahvila / Pomegranate Soup

Helmi

2006

303 sivua

 

Sisarukset Marjan, Bahar ja Layla pakenevat Iranin vallankumousta vuonna 1979. Heidän tiensä vie syrjäiseen Ballinacroaghin kylään, joka kyhjöttää tuulten piiskaamana Irlannin rannikolla. Perinteisiin takertuneiden asukkaiden tyrmistykseksi yritteliäät siskokset perustavat kylänraitille persialaista ruokaa tarjoavan Babylon Cafén. Pian eksoottiset tuoksut ja lumoavat maut saavat koko kylän sekaisin. Kauniit kokit saavat huomaamattaan aikaan varsinaisen romanttisen keitoksen. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Pieni irlantilainen kylä täynnä ennakkoluuloisia ja tapoihinsa piintyneitä ihmisiä, sekä kolme Iranista paennutta nuorta naista, jotka perustavat eksoottisen kahvilan. Tässä on kaikki ainekset helppolukuiseen, rentouttavaan, ruoan- ja rakkaudentäyteiseen romaaniin. Päähenkilösiskokset Marjan, Bahar ja Layla ovat kaikki omalla tavallaan ihania naisia, mutta silti melko erilaisia. Marjan on siskoksista vanhin ja omaksunut äidillisen roolin. Hän on taitavin ruoanlaittaja ja pyörittääkin kahvilaa melkeinpä itsekseen. Bahar on dramaattisuuteen ja päänsärkyihin taipuvainen keskimmäinen lapsi, joka kipuilee sekä menneisyytensä että kahden omasta mielestään kauniimman ja taitavamman sisaren väliin sijoittumisen kanssa. Layla taas on vasta viisitoistavuotias ja siskoksista nuorin, vallaton ja täynnä elämää.

 

Layla herätti nuorten miesten halut ja vanhempien miesten nuoruuden unelmat, mutta Marjan teki taikojaan sekä naisille että miehille, tosin käytännöllisemmällä tasolla, mutta aivan yhtä kiehtovasti. Ruokiensa avulla Marjan rohkaisi ihmisiä tavoittelemaan asioita, joita he olivat aiemmin pitäneet mahdottomina; jo ensimmäistä suullista maistellessaan useimmat alkoivat ensin haaveilla, ja sitten jo suunnitella toimeen ryhtymistä.
(Lumoavien mausteiden kahvila, 110)

 

Eniten pidin Marjanista. Hän huolehtii siskoistaan rakkaudella ja ymmärtää sekä nuorta Laylaa että skeptistä Baharia. Tosin jokainen sisko miellytti minua omalla tavallaan, sillä heidän erilaisuutensa toi lukukokemukseen syvyyttä ja vaihtelua. Jos kaikki heistä olisi kuvattu samanlaisiksi nuoriksi naisiksi, joilla ei ole lainkaan omia, erityisiä luonteenpiirteitä, olisi kirja käynyt nopeasti liian ennalta-arvattavaksi.

Odotin hyväntuulista ja helppolukuista romaania, ja odotukseni täyttyivät. Mukavana lisänä olivat kuitenkin takaumat, joissa palataan siskosten menneisyyteen Iranissa. Ne olivat mielenkiintoisia, ja niitä olisi voinut olla mielestäni enemmänkin. Erityisen sykähdyttäviä kohtia ovat Marjanin vangitseminen sekä Baharin väkivaltaisen aviomiehen tunkeutuminen siskosten asuntoon. Pidin myös todella paljon siitä, ettei teosta ollut tehty liian kaunistelevaksi. Pikkukylässä asuu paljon epätäydellisiä ja ilkeitä ihmisiä, eikä siskosten elämä sinne muuton jälkeen ole vieläkään täysin mutkatonta. Realisisesti kuvatut ja rakennetut sivuhenkilöt tuovat aina toden tuntua muuten romantisoituun romaanin maailmaan. Irlanti kiinnostaa minua maana valtavasti ja tahtoisin kovasti käydä siellä joskus. Teoksesta välittyi hyvin Irlannin sateisten nummien tunnelma.

 

Punaisten linssien keitto on varsin houkuttelevan tuoksuinen ruokalaji – –

Linssikeiton mausteet olivat hyvin tärkeässä asemassa reseptikirjassa, jonka Marjan oli tallentanut muistiinsa. Kumina lisäsi makujen yhdistelmään iltapäiväisen rakastelun aromin, mutta eräällä toisella mausteella oli vieläkin voimakkaampi tantrinen vaikutus viattomaan keitonsyöjään: siah danehilla eli ryytineidon siemenillä, jonka nimi tarkoitti ”rakkautta usvan keskellä”. Kun tuon vaatimattoman pikku siemenen murskaa rikki morttelissa, tai kun sitä keitetään vaikkapa juuri linssikeitossa, se herättää ihmisen pernassa nukkuvan voimakkaan energian. Kun energia vapautetaan, se palaa ikuisesti kuin ilman vastarakkautta jääneen rakastajan ääretön kaipaus. – –

Ryytineito on kotoisin sisarusten menneen elämän Lähi-idästä ja sitä käytetään vain harvoin länsimaisissa ruokalajeissa – – (Lumoavien mausteiden kahvila, 43-44)

 

En voinut olla miettimättä yhtäläisyyksiä Joanne Harrisin Pienen suklaapuodin ja tämän romaanin välillä. Ne ovat melko samantyyppisiä, sillä tässäkin ruoanlaitto tuo hyvää mieltä ja levittää siskosten ruokia syöviin ihmisiin taianomaista itsevarmuutta. Tässä kirjassa liikutaan kuitenkin eksoottisemmalla maaperällä, sillä ruoat ovat persialaisia. Minusta oli hauska yksityiskohta, että lukujen väliin oli koottu niissä valmistettavien ruokalajien ohjeet, kuten elefantinkorviksi kutsutut rusettimaiset leivonnaiset, viilentävä jogurttijuoma sekä monia muita hienolta kuulostavia ruokalajeja, joiden nimiä en osaa tähän kirjoittaa, koska en muista niitä. Mielessä käväisi, että voisin kokeilla jotakin niistä, mutta useimmat niin sanotusti "kunnon ruoat" olivat pitkiä ja aikaavieviä ja sisälsivät aineksia, joita pitäisi lähteä metsästämään etnisistä ruokakaupoista. Opiskelijabudjetilla ja tähän ikään asti kartutetuilla vähäisillä keittotaidoilla en siis lopulta lähtenyt kirjaamaan ylös yhtäkään reseptiä, valitettavasti.

 

Lopuksi

 

Lumoavien mausteiden kahvila on eksoottinen romaani, joka pamauttaa iranilaiset päähenkilönsä keskelle sateista Irlantilaista pikkukylää. Päähenkilöt ovat hyväsydämisiä, sivuhenkilöt hyvin vaihtelevia, ja kaiken kaikkiaan kokonaisuus on sopiva sekoitus realismia ja romantiikkaa. Ruoka on suuressa osassa, ja lukujen välistä löytyy persialaisten ruokien, juomien ja leivonnaisten reseptejä, joita innostuneempi lukija voisi hyvinkin koettaa omassa keittiössään. Tämä on helppolukuinen hyvän mielen kirja.