Lähestyvä joulu kirvoitti lainaamaan kirjastosta jotain joulunodotukseen sopivaa. Mukaan lähti jouluinen dekkarikokoelma ja viihdettä. Viihteeksi valikoitui Tuuli Kivijoen (joka on muuten Anu Patrakan kirjailijanimi, jota hän käyttää romanttisen viihteen kirjoittamiseen) Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella. Se on "tunnelmallisen maalaisromanttisen sarjan aloitusosa". Toinen osa sijoittuu syksyyn, joten katsotaan, innostuisinko lukemaan sen ensi syksynä. Patrakan muita kirjoja en ole lukenut, mutta niitä tulee toisinaan kirjastossa vastaan. Ne ovat aika pitkälti historiallisia dekkareita, mikä ei itseäni genrenä houkuta.
Vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteesta uupuu vielä jokunen kohta. Tämä kirja sijoittuu haasteessa kohtaan 33. Kirjassa muutetaan maalle.
Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella
Otava
236 sivua
2023
Kolmekymppinen Sofia ja hänen veljensä perivät Siiri-tädin mökin Lemmenlahden laitamilta Keski-Suomesta. Ennen kuin tupa laitetaan myyntiin, Sofia käy järjestelemässä tädin tavaroita. Yllättäen lumeen kääriytynyt Lemmenlahti lumoaa helsinkiläisnaisen, ja hänestä tuntuu vaikealta luopua lapsuutensa rakkaasta kesänviettopaikasta.
Johtuuko luopumisen vaikeus kiehtovasta salaisuudesta tädin menneisyydessä? Vai olisiko osansa pihatietä avuliaasti auraavalla naapurin Arilla tai kenties kyläkahvilaa pitävällä kirjailija-Eliaksella? (esittelyteksti)
Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista
Veljen vastustuksesta huolimatta Sofia oli pitänyt päänsä. Hän kaipasi pois pääkaupunkiseudun hälinästä, ympäristönvaihdos oli tarpeen ja myöskin mahdollinen, koska hänet oli hiljattain irtisanottu työstään talouspäällikkönä. - - Lukiossa alkanut seurustelusuhde opiskelukaveri Paulin kanssa oli johtanut kymmenen vuotta myöhemmin kihlautumiseen ja aika pian kihlojen purkamiseen, kun Pauli oli todennut, ettei heillä ollut liiemmin sanottavaa toisilleen. Nyt Sofia oli sinkku, työtön ja vailla tulevaisuuden suunnitelmia. Sitä kaikkea oli hyvä pohtia Siiri-tädin mökillä. (s. 9)
Kolmekymppinen Sofia perii veljensä Ilkan kanssa Siiri-tädin, eli isoäidin sisaren, mökin Lemmenlahden pikkukunnasta Keski-Suomesta. Joulun alla Sofia matkustaa Helsingistä Lemmenlahdelle käydäkseen läpi edesmenneen tädin tavaroita ja mökkiä, joka on tarkoitus laittaa myyntiin keväällä. Sopivasti Sofia on juuri saanut potkut talouspäällikön työstään ja lisäksi päättänyt pitkän parisuhteen. Olosuhteet ovat siis mitä mainioimmat uudelle alulle. Maaseudun rauhassa Sofia oppii paljon uutta itsestään. Hän tutustuu naapurin turvalliseen ja ystävälliseen Ariin, paikallisen kyläkoulun rehtoriin, joka on hyvin avulias. Kirkonkylän rantakahvilassa Sofia tapaa boheemin Eliaksen, kahvilanpitäjä-kirjailijan, joka vie häneltä heti jalat alta. Kahden miehen kiinnostuksen alaisena Sofia sattuu vielä kaivamaan esiin salaisuuksia Siiri-tädin mökistä. Rakkauskirjeet saattavat hänet mysteerin jäljille: kuka oli Olavi-niminen merimies, jonka kanssa täti kävi romanttista kirjeenvaihtoa, ja miksei Olavi koskaan palannut rakastettunsa luo, vaan Siiri-täti eli elämänsä vanhanapiikana yksin mökissään.
Lievetekstissä kerrotaan, että Patrakka kirjoitti aluksi huvin vuoksi dekkareidensa vastapainoksi tarinoita itselleen ennen kuin alkoi julkaista niitä. Tämä tarina on viihdyttävä, mutta sen sorttinen, että sen unohtaa jo parissa päivässä, joten on helppo uskoa, että tämä on ollut aluksi juuri sellainen pöytälaatikkokirjoitelma. Yllätyksellisyyttä kirjasta ei juuri löydy loppua lukuun ottamatta.
Hän [Sofia] tunsi olevansa eksyksissä, mutta jokin kumma sai hänet luottamaan siihen, että hän vielä löytäisi tien perille. Ehkä se oli mökillä valliseva rauha, luonnon läheisyys, ihmiset, joihin hän oli tutustunut. Elämää oli Kehä III:n ulkopuolellakin, ja se saattoi olla jopa parempaa. (s. 57)
En ollut aluksi täysin vakuuttunut suomalaisesta maaseutu- ja mökkimiljööstä, mutta mitä pidemmälle luin, sitä tunnelmallisempana sen koin. Kirja sopi täydellisesti itsenäisyyspäivän korvilla luettavaksi, kun ajatukset kääntyivät pakostakin suomalaisuuteen (ja presidentti Stubbin paljon viljelemään sanaan: kiitollisuuteen). Suomalaisuutta kuvataan kirjan sivuilla hyvin kauniisti. Ja mikä parasta, kyseessä ei ole se ainainen kauniin suomalaisen kesän, vaan suomalaisen talven kuvaus. On revontulia, hiihtämistä, puuterilunta, talviöistä kuutamoa, saunaa ja suomalaista joulunviettoa. Lukiessa fiilisteli tätä kaikkea, joten siinä mielessä joulukirjaksi oikein onnistunut tapaus! Melkein tekee mieli itsekin lähteä hiihtämään, vaikken suksia omista ja olen viimeksi hiihtänyt peruskoulussa 2010-luvun alussa.
Romaanin loppu oli parempi kuin osasin odottaa. Sofia on palaamassa takaisin Helsinkiin, sillä Elias on lähdössä maailmanympärysmatkalle. Eliaksen kahvilaan avautuu kuitenkin kohtalon oikusta tilintarkastajan paikka, kun eläköityvä tilintarkastaja on lähdössä paikkakunnalta. Sofia ostaa hänen tilitoimistonsa ja ryhtyy hetken mielijohteesta yrittäjäksi. Hän päättää jäädä Siiri-tädin mökkiin asumaan. Ari paljastaa tunteensa, mutta Siiri ei tunne samoin, vaan pitää Aria enemmänkin hyvänä ystävänä ja naapurina. Hän ei tahdo tyytyä Ariin, vaan haaveilee edelleen Eliaksesta, joka lähti pois. Keväällä Elias yllättäen palaa ja paljastaa rakastuneensa Sofiaan. Tykkäsin siitä, että Sofian ja Eliaksen rakkaustarina peilautuu Siiri-tädin ja Olavin vastaavaan. Loppu oli ihana.
Lopuksi: suosittelenko?
Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella on joulunodotukseen sopivaa kevyttä luettavaa. Juoni on vähän kulahtanut: uutta alkua etsivä naispäähenkilö muuttaa kaupungista maalle ja löytää sieltä rakkauden. Mutta viihdyin tämän parissa. Suosittelen viihdettä ja romantiikkaa talvisissa tunnelmissa kaipaaville. Nopealukuinen romaani.
Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.
