Julia Quinnin Bridgerton-kirjat ovat siinä mielessä tuttuja, että niitä tulee kirjastossa vastaan jatkuvasti. Olen myös nähnyt videoklippejä Netflixin huippusuositusta Bridgerton-televisiosarjasta. Quinnin romaani Kaapparin morsian on itsenäinen kolmas osa Bridgerton & Rokesby -kirjasarjaa. Se löytyi paitsi omasta kirjahyllystäni, myös kirjastosta, kun kirjoja lukematon avopuolisoni ilmoitti, että haluaisi lukea jonkin kirjan yhdessä kanssani. Luimme sitä suunnilleen samassa tahdissa, kumpikin omaa kappalettaan. Olen ollut parissa lukupiirissä ja siten keskustellut kirjoista muiden kanssa, mutta mikään ei vedä vertoja sille, että lukee samanaikaisesti kirjaa, josta pääsee melkein heti lukemisen jälkeen puhumaan ja ruotimaan sitä luku luvun jälkeen. Ihanan virkistävää vaihtelua omaan lukemiseeni! Ja ihanaa, että tuli luettua viihdettä. Romantiikka ja viihde on jostain syystä jäänyt tänä vuonna vähemmälle.

Kaapparin morsian / The other miss Bridgerton

Tammi

318 sivua

suom. 2023, Laura Liimatainen

Poppy Bridgerton on turhaan etsinyt aviomiestä Lontoon tylsimysten joukosta, ja niinpä hän lähtee riemumielin rannikolle vierailemaan ystävänsä luo. Ranoja tutkiessaan Poppy ei kuitenkaan löydä puolisoa, vaan kaapparien tavarakätkön ja kaksi merirosvoa. Paljastumisen pelossa rosvot ottavat Poppyn vangikseen laivalle, joka on juuri nostamassa purjeet. Merimatka Portugaliin on vaaroja täynnä, sekä sydämelle että maineelle, sillä herrasmiesmäinen kaapparikapteeni osoittautuu varsin hurmaavaksi... (osa takakansitekstistä)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Eletään vuotta 1786. 22-vuotias Poppy Bridgerton on päättänyt toisen seurapiirikautensa tätinsä hoivissa Lontoossa ja tullut vierailulle lapsuudenystävänsä Elizabethin luo Englannin kanaalin rannalle Charmouthiin. Rantaluolaa tutkiessaan Poppy sattuu löytämään merirosvojen salaisen kätkön ja törmää pariin piraattiin, jotka sieppaavat hänet ja vievät kapteeninsa luo. Infinity-nimistä laivaa luotsaa komea Andrew Rokesby, aatelissukuinen hulttiomies, joka laivastomenneisyytensä innoittamana on vanhempiensa tyrmistykseksi ryhtynyt kaapparilaivan kapteeniksi. Hän työskentelee salaa kruunulle ja kuljettaa salaisia asiakirjoja ja paketteja ympäri Eurooppaa. Seuraava määränpää on Portugali, ja koska piilopaikka on paljastunut, ei Andrew voi muuta kuin ottaa Poppyn mukaansa matkalle. Poppy lukitaan kapteenin hyttiin ja hänen sallitaan kirjoittaa kirje ystävälleen, jossa hän selittää tilanteen hyvin epämääräisesti ja kierrellen, minkä jälkeen laiva lähtee satamasta. Matkan aikana Poppy ja Andrew tietenkin lähentyvät. Nokkelasanainen ja utelias Poppy kiehtoo Andrewia. Poppy taas vaikuttuu hyväsydämisestä merikapteenista.

Suoraan sanottuna Andrew oli ihmeissään siitä, etteivät hän ja Poppy Bridgerton olleet koskaan tavanneet. Varakreivi Bridgertonilla oli monta nuorempaa veljeä, ja Andrew otaksui kaikilla olevan lapsia. Englannin maaseudulla oli siis taatusti tusinoittain Bridgertonin serkuksia. Hän muisti hämärästi Billien kertoneen Somersetissä asuvista sukulaisistaan, mutta jos he olivatkin käyneet vieraisilla Kentissä, Andrew ei ollut tavannut heitä.

Ja nyt yksi Somersetin Bridgertoneista oli hänen laivallaan. (s. 40)

Ensimmäinen Quinnini, ja viihdyin kyllä kirjan parissa. 1700-luvun miljöö itsessään ei ehkä kiehdo niin paljoa, mutta tämän kirjan tapahtumapaikat - merellä seilaava laiva ja eksoottinen Portugali - olivat jännittäviä. Poppyn ja Andewin sanailua oli kiva seurata, vaikkakin huvituin siitä tosiseikasta, että olen ehkä tottunut vähän rajumpaan menoon vuoden sisällä lukemissani kirjoissa. Tässä romaanissa meininki on hyvin kesyä. Poppyn luolasta löytävät merirosvot eivät ole uhkaavia tai irstailevia, pelkästään hömelöitä ja sympaattisia, ja vaikka Andrew miettiikin hetken irstaita nähdessään Poppyn sidottuna hyttinsä vuoteella, unohtaa hän nopeasti moiset ajatukset ja jopa lupaa olla kajoamatta häneen. Kirjassa jaksetaan toitottaa, miten herrasmiesmäinen Andrew on, kiitos aatelisen taustansa. Hän muun muassa kertoo, ettei koskaan ole kuristanut ketään. Siinä mielessä kirjan kannen ja takakansitekstin lupaama "kaapparikapteeni" osoittautui pettymykseksi, ettei Andrew ole kaappari tai merirosvo sanan hurjimmassa merkityksessä. Toki on mukavaa, ettei hän ole mikään raakalainen, mutta olisi hyvin voinut olla edes vähäsen hurjempi.

Tapahtumat myös etenivät omaan makuuni turhan nopeasti. Pidän siitä, että tapahtumia taustoitetaan ja makustellaan. Poppyn kaappaaminen tapahtuu jo ensimmäisillä sivuilla, ja hänelle ja Andrewille kehittyy lämpimiä suhteita erittäin nopeasti.

Hassua ajatella, että Lontoossa yksi suukko olisi voinut pilata Poppyn maineen lopullisesti. Se tuntui niin yhdentekevältä nyt kun hän oli, noh, merirosvojen panttivankina. Ja silti mikään ei tuntunut yhdentekevältä, kun hän katsoi kapteenin silmiin. (s. 102)

Romaanin loppupuoli on jännittävä. Portugalissa rosvojoukko kaappaa Poppyn ja Andrewin. Andrew onnistuu neuvottelemaan Poppyn vapauteen, ja Poppy palaa Englantiin suurlähettilään hoivissa. Myöhemmin Poppy pohtii Andrewin kohtaloa ja ikävöi miestä, kun yllättäen törmää tuohon Bridgertonien ja Rokesbyjen yhteisillä illallisilla. Jo samana yönä kaksikko hyppää petiin, ja yhdeksän kuukautta myöhemmin syntyy tyttövauva ja Andrew on rakentamassa unelmiensa kotia ja asettumassa aloilleen Poppyn kanssa. Lopussa hiersi se, että koko kirjan pedattu shokkipaljastus (Andrew onkin oikeasti Rokesby, mitähän Poppy siitä mahtaa ajatella, varmasti raivostuu!) lässähtää kuin pannukakku, kun Poppy sivuuttaa asian ja heittäytyy Andrewin kaulaan välittämättä siitä, että tämä on valehdellut koko merimatkan ajan henkilöllisyydestään. Myös aivan kirjan loppu lässähti, sillä sen sijaan, että viimeisiltä sivuilta saisi lukea totuttuun tapaan Poppyn ja Andrewin hauskaa sanailua, kirja päättyy siihen, että Poppy on juuri synnyttänyt eikä puhua pukahda mitään. Andrew sen sijaan ajattelee, että nyt hänellä on kaikki hyvin, ja katselee tähtiä. Olisin toivonut ylevämpää loppua.

Lopuksi: suosittelenko?

Kaapparin morsian on kolmas ja itsenäinen osa Bridgerton & Rokesby -kirjasarjasta. Koska miespäähenkilö on merirosvo-kaappari, on luvassa paitsi eksoottista, myös romanttista menoa merillä. Pidin romaanin ideasta ja viihdyin sen parissa. Suosittelen, vaikket olisi Julia Quinnin muita kirjoja lukenut. Tämä oli minunkin ensimmäinen Quinnini.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.