Claire Powellin romaani Yhdessä pöydässä oli herätelaina kirjastosta. Valitsin sen kiinnostavan kansikuvan perusteella. Se osoittautui myös sisällöltään viihdyttäväksi.

Yhdessä pöydässä / At the table

Atena

331 sivua

suom. 2023, Heli Naski

Kun Linda ja Gerry Maguire eroavat yli 30 vuoden jälkeen, on uutinen yllätys heidän aikuisille lapsilleen Nicolelle ja Jamielle. Vanhempien ero sysää koko perheen raiteiltaan ja saa heidät katselemaan toisiaan uusin silmin.

Maguiren perhe tavataan romaanissa pöydän ääressä. Milloin pöytään istuu hajonnut perhe, milloin äiti ja rankasti juhliva Nicole. Pian avioituva Jamie käy sisarensa kanssa baarissa, tai isä tilaa intialaista poikamiesboxiinsa. Jännitteiset lounaat, turhauttavat päivälliset ja rankat juomingit nostavat vanhoja salaisuuksia pintaan – synnyttäen samalla uusia.

Yhdessä pöydässä on armoton perhepotretti, joka säteilee lempeää ymmärrystä perheenjäseniä kohtaan. Eri-ikäisten ihmisten erilaiset murrosvaiheet muistuttavat, miten perhe kantaa, vaikka sen dynamiikka välillä ontuu ja kaikki ympäriltä sortuu. (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

"Anteeksi", Nicole sanoo. "En tiedä, miten odotatte meidän reagoivan. Te kerrotte meille jotain näin valtavaa saatana soikoon ravintolassa. Siis...?"

"Siivoa suusi."

"Pakko sanoa", Jamie puhuu hiljaa, katse pöydässä. "Että tietysti kunnioitan sitä mitä te kaksi sitten tahdottekin tehdä, mutta... Noh, minusta on aika outoa, että päätitte tehdä tämän täällä. Nyt."

"Me emme päättäneet tehdä tätä täällä", sanoo Linda. (s.24)

Kuusikymppiset Gerry ja Linda, jotka ovat olleet naimisissa yli 30 vuotta, päätyvät asumuseroon ja kertovat uutisen kolmekymppisille lapsilleen Nicolelle ja Jamielle äitienpäivälounaalla. Riitaisa lounas laukaisee tapahtumasarjan, jolla on seurauksia jokaisen perheenjäsenen elämässä. Gerry on pettänyt vaimoaan lapsuudenaikaisen ystävänsä ja ensirakkautensa kanssa kotiseudulla käydessään. Asia paljastui sattumalta eräässä illanvietossa. Sen jälkeen Gerry muutti pois ja Linda jäi yksin asumaan heidän taloonsa. Gerry ei kadu pettämistä, mutta haikailee perhe-elämän tasaisuutta ja ikävöi myös Lindaa. Linda yrittää löytää uutta suuntaa elämäänsä kaveeraamalla naapurin vanhan naisen kanssa ja vaalimalla suhteita lapsiinsa. 35-vuotias Nicole on hyväpalkkaisessa työssä kaupallisena johtajana, mutta vapaa-aikansa hän viettää ryypäten ja hänelle onkin kehittynyt vakava alkoholiongelma. 32-vuotiaalla Jamiella on kaikki näennäisesti hyvin: hän on kihloissa yliopistossa tapaamansa Lucyn kanssa, häät ovat pian tulossa ja hänellä on vakaa työ äidinkielen opettajana. Hänenkään suhteessaan eivät asiat ole oikein hyvin, vaan mitä lähemmäs häitä päästään, sitä enemmän Jamie alkaa epäröidä.

Kuten takakansitekstissä kerrotaan, romaanin rakenne on siitä hauska, että luvut ja kohtaukset koostuvat siitä, että perheenjäsenet ovat pöydän ääressä syömässä, juomassa tai rupattelemassa. He syövät milloin kotona, milloin ulkona, tarjoavat ruokaa muille tai istuvat korjaamattoman pöydän ääressä. Ruoka tai juoma on jokaisessa luvussa tärkeässä roolissa, mikä toimii yllättävän hyvin. Sitä oikein odottaa, mitä seuraavassa luvussa syödään ja missä. Yleensä ruoka jää kirjoissa aina sivuosaan. Pidin myös siitä, miten joka luvussa seurataan eri perheenjäsentä ja miten nopeita hyppäyksiä kirjassa on. Se jakautuu neljään osaan: kesä, syksy, talvi ja kevät. Paitsi ruoka, myös vuodenkierto rytmittää perheen arkea. Ehkä juuri kerronnan arkisuus viehätti. Jokaiseen henkilöhahmoon kiintyi kummasti tarinan edetessä.

He kaikki ovat rentoutuneet. Merkillistä, että joskus se voi olla tällaista perheenkin kanssa ja heiltä kestää hetken tottua toistensa seuraan. He puhuvat jalkapallosta, ja sitten Nicolen työstä, jostain Simin tavoittelemasta sopimuksesta, Nicolen pitkistä työpäivistä. Toisinaan Gerry katsoo lapsiaan ja ajattelee: Mitä teidän elämäänne oikeasti kuuluu? Mitä jätätte kertomatta minulle? Hän ei ole idiootti – hän tietää, että ihmisillä on julkinen minä ja yksityinen minä. (Hän jos joku sen tietää.) (s. 183)

Lukiessa alkoi pakostakin pohtia omaa perhettään ja omia perhesuhteitaan. Maguiren perhe on aina ollut läheinen, mutta dynamiikkaan ja perinteisiin tulee muutoksia Gerryn ja Lindan eron myötä, mikä suistaa myös lasten elämät hetkeksi raiteiltaan. Se ei toki ole ainoa syy sille, että Nicole alkaa ryypätä rankemmin ja haikailla eksäänsä, eikä sille, että Jamie ihastuu työkaveriinsa, ei ole enää kiinnostunut harrastamaan seksiä Lucyn kanssa ja alkaa urheilla pakkomielteisesti. Mutta kaikesta huomaa, että perheenjäsenet ovat kuitenkin toistensa tukipilareita (sekä hyvässä että pahassa). Se ärsytti, ettei kenelläkään henkilöhahmoista ole onnellista parisuhdetta, vaan jokaiselle käy tietyllä tapaa huonosti. Toki se vain korosti realistista vaikutelmaa.

Jamie ja Lucy juhlivat häitään, mutta niiden jälkeen alkaa alamäki. Jamie masentuu ja Lucy tahtoo ottaa etäisyyttä. Jouluaattona Jamie makaa yksin kotisohvalla samaan aikaan, kun Nicole juo itsensä taas känniin bileissä, könyää isänsä luo ja provosoi tämän kertomaan totuuden asumuserosta. Järkyttynyt Nicole putoaa portaita alas ja murtaa säärensä. Keväällä koittaa uusi alku. Nicole yrittää raitistua ja jättää alkoholin toivuttuaan onnettomuudestaan. Sekä Lucysta asumuseron ottanut Jamie että toipuva Nicole muuttavat takaisin kotiin Lindan luokse ja kolmikko lähentyy uudestaan. Pienen komuroinnin jälkeen näyttää siltä, että kaikki tulee kääntymään vielä parhain päin.

Lopuksi: suosittelenko?

Yhdessä pöydässä on psykologinen romaani, joka kertoo eräästä brittiperheestä. Kun vanhemmat eroavat, ero vaikuttaa aikuisiin lapsiin yllättävän syvällisesti. Pöydän ääressä käydään monenlaisia keskusteluja ja luvassa on paljon ihmissuhdedraamaa. Pidin tästä kirjasta kovasti, sen parissa viihtyi hyvin. Suosittelen, jos avioero, sen vaikutukset aikuisiin lapsiin ja ihmissuhteiden kiemurat noin yleisesti kiinnostavat.

Annoin Goodreadsissa neljä tähteä.