Becky Albertallin nuortenkirja Sydänsurujen kääntöpuoli palautui työkirjastooni ja kiinnitti huomioni, koska kaipasin tähän väliin jotain mahdollisimman kevyttä luettavaa. Albertalli tunnetaan paremmin toisesta suomennetusta kirjastaan: Minä, Simon, Homo Sapiens. Sitä en ole vielä lukenut, mutta laitoin sen lukulistalleni tämän kirjan jälkeen. Myös Albertallin muut, suomentamattomat nuortenkirjat kiinnostavat.

Sydänsurujen kääntöpuoli / The upside of unrequited

Otava

273 sivua

suom. 2019, Peikko Pitkänen

Molly miettii jatkuvasti rakkautta, suutelemista, kundikavereita ja muuta soopaa, jota kunnon feministin ei pitäisi ajatella. Hän on ollut ihastunut kaksikymmentäkuusi (!) kertaa, mutei ole rohjennut ilmaista kiinnostustaan yhdellekään pojalle. Pulskan tytön pitää varoa joutumasta naurunalaiseksi.

Sitten kaveripiiriin ilmaantuu komea Will - täydellinen poikaystäväehdokas. Omalla kummallisella tavallaan kiinnostava on myös kesätyöpaikan Reid. Voiko olla ihastunut kahteen poikaan samaan aikaan? Uskaltaako Molly tehdä aloitteen? Entä jos hän saakin pakit - toipuisiko sellaisesta ikinä? (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Marylandissa Yhdysvalloissa asuva 17-vuotias Molly on pulska (itseään hän kuvailee armotta sanalla läski useammin kuin kerran), introvertti sarjaihastuja, joka on ollut ihastunut 26 kertaa muttei ole vielä kertaakaan seurustellut tai suudellut ketään. Molly on ujo ja varautunut eikä koskaan uskalla puhua ihastuksilleen, vaan tyytyy pelkkään haaveiluun. Onneksi Mollylla on topakka kaksoissisko Cassie, joka on paitsi ulkonäöllisesti myös luonteeltaan täysin sisarensa vastakohta. Tytöistä pitävä Cassie on siskoaan kokeneempi ja löydettyään itselleen ensimmäisen tyttöystävänsä ottaa asiakseen löytää Mollylle poikaystävän.

Molly aloittaa kesäloman alkajaisiksi työt eräässä boheemissa vaate- ja sisustustavaraliikkeessä ja ihastuu työkaveriinsa, hiukan nörttimäiseen Reid-nimiseen poikaan. Samaan aikaan Cassiella on suuria suunnitelmia. Hän tahtoo saattaa Mollyn yhteen uuden tyttöystävänsä Minan parhaan ystävän Willin kanssa. Molly, joka on jo jonkin aikaa haikaillut parisuhdetta ja seurustelukokemuksia, pääse etenemään suhderintamalla hitaasti mutta varmasti. Hänellä on vaikeuksia päättää, kumpi poika olisi se oikea. Reid on tosi söpö ja ihana, mutta Will olisi parempi valinta, koska Cassielle on tärkeää, että siskokset seurustelisivat parhaiden ystävien kanssa. Molly huomaa myös, että Cassie muuttuu seurustelun aloitettuaan. Siskokset alkavat kasvaa erilleen, mikä pelottaa heitä molempia.

Ajattelen minua ja Cassieta. - -

Meistä on ultraäänikuva, jossa kyyhötämme vierekkäin pienissä sikiöpusseissamme. Emme kuulemma suostuneet nukkumaan eri pinnasängyissä. Istumme käsikkäin auton turvaistuimessa. Opimme kävelemään samana päivänä. Cassie ensin, minä perässä. Nyt tuntuu kuin kulkisimme pienin askelin kauemmas toisistamme.

Kohti kundeja. Kohti tyttöystäviä. (s. 143)

Tarinallisestihan kirja ei ole mikään mestariteos. Se on teini-ikäisiä puhuttelevaan tapaan kirjoitettu ja tapahtumat pyörivät kaksosten perhe- ja suhde-elämän ympärillä. Molly ja Cassie elävät leffoista tuttua amerikkalaisten teinien elämää juopotteluineen ja klubi-iltoineen. Molly on aika kliseinen ja yllätyksetön henkilöhahmo, vaikka aiheuttikin minussa jonkinlaista samaistumisen värinää (epätoivoiset ihastukset saavuttamattomilta tuntuviin poikiin, tunne siitä että jää sivuun kun muut elävät elämäänsä sekä huono itsetunto). Eniten hiersi Mollyn viattomuus, joka tuntui liioitellulta. Molly ei esimerkiksi muka ole koskaan nähnyt alastonta miestä 17 ikävuoteen mennessä ennen kuin näkee sellaisen erään levyn kannessa levykaupassa. Vaikea uskoa, varsinkin kun kirjassa kuitenkin on älypuhelimet käytössä. Älypuhelimista puheen ollen romaani herätti ajatuksia myös samaistuttavuudestaan nykynuorille. Facebook on henkilöhahmojen käyttämistä somealustoista suosituin ja käytännössä ainoa. Cassie esimerkiksi päivittää sinne suhdestatuksensa alettuaan seurustella. 2020-luvulla teini-ikää eläville Facebook on aika kuollut ja kuopattu paikka. Liekö kaikilla edes tiliä siellä. Tämä yksityiskohta saattaa aiheuttaa huvittuneita reaktioita. Kuukausi sitten lukemani Satu Kivisen Pese hampaat ennen kuin pussaat herätti samankaltaisia mietteitä siitä, miten nopeasti nuortenkirjallisuus sisältönsä puolesta "vanhenee" ja muuttuu coolista noloksi ja ei-samaistuttavaksi.

Romaanissa on mukana myös sateenkaareva sivujuonne, sillä Cassie tykkää tytöistä ja kaksosilla on kaksi äitiä. Molly kertoo, ei nyt ehkä ylpeänä, mutta asiaa kaunistelematta, että hänen isänsä on tuntematon spermanluovuttaja. Tarinan aikana homoavioliitot laillistetaan Yhdysvalloissa. Googlasin, että se tapahtui vuonna 2015. Kirjan lopussa Mollyn ja Cassien äidit menevätkin naimisiin.

Mitäköhän tästä oikein tulee? Olen ihastunut aiemmin vain yhteen kundiin kerrallaan. Mutta nyt pääni on ihan pyörällä. (s. 131)

Loppuun on mahdutettu pientä draamaa, joka on oikeasti aika pientä sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta kuten romaanissakin pohditaan, se tuntuu isolta 17-vuotiaalle. Mollyn ja Cassien ystävä Olivia eroaa poikaystävästään ja Molly tulee kamalan mustasukkaiseksi, kun Olivia ja Reid alkavat hengata keskenään. Kostoksi Molly menee treffeille Willin kanssa saaden Reidin vain loukkaantumaan. Will paljastaa rakastaneensa parasta ystäväänsä Minaa lapsesta asti ja Molly tajuaa, että tykkää oikeasti Reidista. Tietenkään Reidilla ja Olivialla ei ole mitään meneillään, joten lopulta Molly saa kovasti toivomansa ensisuudelman ja poikaystävän. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Lopuksi: suosittelenko?

Sydänsurujen kääntöpuoli, joka kertoo seurustelemisesta haaveilevasta ujosta ja epävarmasta 17-vuotiaasta amerikkalaistytöstä, jäi itselleni aika kädenlämpöiseksi lukukokemukseksi. Ihan viihdyttävää luettavaa, mutta suoraan sanottuna parempiakin nuortenkirjoja on. Albertallin toinen suomennettu nuortenkirja kyllä kiinnostaa.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.