20241110_084613.jpg

Loka-marraskuun vaihde on alkanut monella hyvällä neljän tai viiden tähden kirjalla, mikä on hienoa, sillä tänä vuonna pimenevä syksy on ollut edellisvuosia raskaampaa aikaa. Tuntuu, että pimeys ja harmaus on välillä liikaa eikä pää meinaa kestää. Onneksi kirjojen maailmaan uppoutuminen tuo muuta ajateltavaa <3

Marraskuun toisena kirjana on Johan Ehnin nuortenromaani Hevospojat. Vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteessa se täyttää haastekohdan 16. Kirjassa on valokuvia. Kirjan loppuun on koottu valokuvia henkilöistä, jotka toimivat kirjailijan inspiraation kohteena hänen kirjoittaessaan tätä kirjaa.


Hevospojat / Hästpojkarna

Otava

348 sivua

suom. 2024, Sirje Niitepõld


Koskettava romaani nuorten miesten rakkaudesta linkittyy upeasti menneisyydestä nykypäivään.

Anton saa pestin tukholmalaisesta vanhusten palvelutalosta. Kotikäynnillä nuori mies tutustuu lähes satavuotiaaseen Alexander Kovaciin ja saa sulkeutuneeseen mieheen kontaktin. Vanhuksen valokuvista Anton oivaltaa, että mies on homo kuten hän itsekin. Niissä näkyy sirkushevosia ja kaksi nuorukaista. Keitä he ovat?

Jäljet johtavat 1920-luvulle tšekkoslovakialaiseen lastenkotiin, josta kaksi poikaa karkaa sirkuksen matkaan. Kasvinkumppanit kokeilevat sirkustaiteilijoina siipiään kuohuvassa Berliinissä, ja Gestapo puuttuu karmivasti nuorukaisten orastavaan rakkauteen. (esittelyteksti)


Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista


Hevospojat on malliesimerkki siitä, miten koukuttava romaanista saadaan rakentamalla siihen kaksi rinnakkaista aikatasoa. Ensinnäkin on vuoden 2014 Tukholma. 19-vuotias Anton asuu Solnan Västra skogenissa pienessä yksiössä, työskentelee kotihoidossa vanhusten parissa (ainakin toistaiseksi) ja on juuri alkanut tapailla 27-vuotiasta art director Peteriä. Anton saa asiakkaakseen lähes satavuotiaan miehen, Alexander Kovacin. Ensivisiitti miehen luokse paljastaa jotain yllättävää: Alexander ei puhu mitään, kommunikoi vain kävelykeppinsä tömähdyksillä ja on linnoittautunut kotinsa keittiöön, josta ei koskaan poistu. Anton kiinnostuu Alexanderista, varsinkin kun hänelle selviää, että Alexander on paitsi homoseksuaali kuten hänkin, myös ollut nuoruudessaan paljon tekemisissä hevosten kanssa.  Antonkin pitää hevosista ja harrastaa ratsastusta. Vanhuksen asunnosta löytynyt valokuva kahdesta nuoresta miehestä saa Antonin kiinnostumaan vielä enemmän.

Toinen aikataso on 1900-luku, ja se alkaa vuoden 1926 Prahasta. 10-vuotiaat Alexander, lempinimeltään Sasha, ja Janek asuvat lastenkodissa Prahan maaseudulla ja ovat erottamattomat. Yhdessä kasvaneina heillä on aina ollut vain toisensa. Koska lastenkodissa painotetaan hevosurheilua ja voimistelua, Sashasta ja Janekista on tullut taitavia akrobaatteja. Hiljainen Janek rakastaa hevosia ja puhuu lähinnä Sashalle ja lastenkodin hevoselle. Sasha on hänen suojelinsa ja tukipilarinsa ja pitää hänestä huolta. Kun Janekille rakas hevonen myydään ja Sasha aiotaan adoptoida, pojat karkaavat ja törmäävät lähikylässä sirkukseen. Kun he näyttävät nuorallatanssijalle akrobatiatemppujaan, tuo ottaa heidät suojelukseensa ja järjestää heille työn sirkuksesta. Sasha ja Janek lähtevät sirkuksen matkaan vuosiksi ja esiintyvät taiteilijanimellä The Golden Brothers. 1930-luvun alussa teini-ikäiset pojat, joista on ajan myötä tullut rakastavaiset, tapaavat Berliinissä kaltaisiaan vapaamielisiä ihmisiä. Kuuden vuoden sirkuksessaolon jälkeen he saavat potkut ja asettuvat asumaan Berliiniin yhden vapaamielisen uuden tuttavuutensa asuntoon. Hetken elämä hymyilee, mutta sitten Hitlerin ruskeapaidat alkavat pyöriä katukuvassa ja vainota vähemmistöjä, mukaan lukien homoseksuaaleja ja transsukupuolisia. Janek tahtoo puolustaa ystäviään ja Sasha samoin, mutta tilanne on pelottava heille kaikille.


Anton ajattelee kahden sirkuspojan kuvaa. Hän on katsonut sitä viime päivinä usein kännykästään. Hän on melko varma, että toinen pojista on hänen vanha miekkosensa. Jos pojat ovat kuvassa seitsemäntoista, kahdeksantoista ikäisiä, kuva on otettu kahdeksankymmentä vuotta sitten. Tuntuu käsittämättömältä, että ukko on ollut joskus nuori. Anton uppoaa taas ajatuksiinsa ruumiin vääjäämättömästä rapistumisesta. Ei uskoisi, että vanha, ryppyinen Alexander Kovac on joskus ollut sellainen komistus. Anton haluaa tietää lisää kuvan kahdesta pojasta. Kumpi heistä on Kovac, ja kuka toinen poika siinä tapauksessa on? Olivatko he ystäviä koko elämänsä? Olivatko he muutakin kuin ystäviä? Elääkö toinenkin poika yhä, vai mitä hänelle tapahtui? (s. 52)


Aivan uskomattoman koukuttava romaani! Kahden aikatason tarinat ovat jo pitkään olleet suosikkejani, mutta tässä kirjassa kaksi aikatasoa toimii yhteen niin saumattomasti, että oksat pois. Sekä Antonin että Sashan ja Janekin tarinaa oli mukava seurata. Anton on nuori ja kokematon mutta kuitenkin suurisydäminen nuori mies, joka tekee työnsä hyvin ja haaveilee rakkaudesta. Vanhempi Peter on kuin toisesta maailmasta, mutta Anton unelmoi silti yhteisestä tulevaisuudesta. Antonin ja Sashan suhde toisiinsa on puolestaan jotain hyvin harvinaista. He ovat hitsautuneet yhteen ja se, että heistä tulee isompina rakastavaiset, ei yllättänyt yhtään. Heidän rakkaustarinansa on haikea, kaunis ja raastava.

Iso plussa on mielestäni se, että kirja tuo tavanomaisiin kahden aikatason toisesta maailmansodasta kertoviin romaaneihin uuden näkökulman. Varmasti jokainen historiallisten romaanien ystävä on lukenut joskus jonkun toiseen maailmansotaan sijoittuvan romaanin, joka kertoo juutalaisten ahdingosta. Tämä kirja on muistutus siitä, että ai niin, natsit vainosivat muitakin vähemmistöjä kuin juutalaisia. Näiden muiden vähemmistöjen, esimerkiksi juuri homojen, tarinat uhkaavat jäädä juutalaisista kehiteltyjen fiktiivisten ja tosipohjaisten tarinoiden varjoon. Koen, että Hevospojat on paitsi ajatuksia herättävä, myös opettavainen. Opin lukiessa muun muassa, että Saksassa on ollut tuona aikana seksuaalitutkimuksen instituutti.


Tirehtööri Barsotti vetää syvään henkeä ja jatkaa.

"Yleisö rakastaa sitä, että me altistamme itsemme vaaralle. Kun saatamme hetkenä minä hyvänsä pudota korkeimmalta trapetsilta ja heittää henkemme, kun tulee ilmeiseksi, että mitä pienin harha-askel erottaa elämän kuolemasta silloin heidän sydämensä syke kiihtyy. – – Ja juuri siinä ja silloin sirkustaide syntyy kun vangitsemme katsojat maagisella taidollamme ja teemme jotain, mitä he eivät ikinä itse pystyisi tekemään. He katsovat meitä kuin olisimme viimeiset enkelit maan päällä. – – Benvenuti al Circo Barsotti!" mies sanoo ja kumartaa.

– – Sylva näkee heidän hämmennyksensä. "Te saitte työn! Tervetuloa Sirkus Barsottiin! – – Nyt meidän täytyy yrittää löytää teille vaunu."

Sasha sylkäisee sahanpurua suustaan ja joutuu oikein miettimään, mitä Sylva juuri sanoi. Vaunu? He saavat kodin. Perheen. (s. 150)


Toinen hyvä sirkuksesta kertova historiallinen romaani, josta pidin kovasti, on Pam Jenoffin Sirkustyttö. Sen luin pari vuotta sitten ja muistan ihastelleeni sirkusta tapahtumapaikkana. Myös tässä kirjassa tykkäsin sirkusmiljöön eksoottisuudesta. Kun Sasha ja Janek saavat potkut sirkuksesta, se suretti kovasti, mutta kuten he itsekin pohtivat, tirehtööri on ollut koko ajan hyvin ahdasmielinen ja vanhakantainen. Kaikki uudet ideat hän on torpannut heti ja halunnut tehdä asiat omalla tavallaan. On siis parempi, että pojat jatkavat elämässä eteenpäin.

En sano tätä usein, koska yleensä ajatukseni ovat päinvastaisia, mutta tässä tapauksessa toivoin, ettei kirja päättyisi ihan vielä. Kirjan lopussa natsit tekevät ratsian yökerhoon, jossa Sasha ja Janek ovat ystävineen juhlimassa. He nöyryyttävät poikien hyvää ystävää ja suojelijaa, transsukupuolista Hannelorea, ja vievät hänet mukanaan. Janek alkaa kyseenalaistaa natsien toimintaa ja saa kutsun kuulusteluun. Sasha tietää, mitä on tulossa, ja menee sinne hänen puolestaan. Sashaa kidutetaan ja hän joutuu työleirille, jossa lopulta kuolee puolentoista vuoden jälkeen. Nykyajassa Anton saa houkuteltua Alexanderin ulos asunnostaan ja vie tuon tallille tapaamaan hoitohevostaan. Tallilla Alexander paljastaa olevansa oikeasti Janek. Loppu oli hirvittävät epäreilu, surullinen ja kauhea. Olisin niin toivonut, että Sasha ja Janek löytävät vielä toisensa sen sijaan, että heidät erotetaan toisistaan lopullisesti. Antonin lempeä suhtautuminen Alexanderiin lämmitti kuitenkin vähän, ja olisin mielelläni lukenut kaksikon elämästä vielä lisää. Millaista oli Sashana esiintyvän Janekin aika ratsupoliisina? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Alkaako Alexander taas puhua ja liikkua asunnossaan tai lähtee jopa ulos sieltä? Entä Anton ja Peter, jotka vannovat toisilleen rakkautta. Kestääkö heidän suhteensa?


Lopuksi: suosittelenko?


Hevospojat on kaunis kahden aikatason kertomus. Se on nuortenkirjallisuutta, mutta rankkojen aiheidensa puolesta menee hyvin (ellei jopa paremmin) aikuislukijalle. Se kertoo kahden pojan rakkaudesta toisen maailmansodan kynnyksellä ja nuoresta miehestä nykyajassa, joka kiinnostuu heidän tarinastaan. Suosittelen lämpimästi!

Annoin Goodreadsissa neljä tähteä. Olisin antanut viisi, jos loppu olisi ollut onnellisempi.