Lempivärini on vaaleanpunainen, joten vaaleanpunaiset kirjankannet houkuttelevat erityisen paljon. Nyt kun olen viimeisen vuoden sisällä kunnostautunut nuortenkirjallisuuden lukemisessa kirjavinkkauksen ja kirjastotyön ansiosta, luen nuortenkirjoja aika paljon. Satu Kivisen romaania Pese hampaat ennen kuin pussaat olen silmäillyt monet kerrat kirjaston hyllyssä. Vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteen haastekohta 34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus tuotti päänvaivaa, joten ajattelin, että tämä kirja sopii siihen hyvin. @musteen.jaljet järjestämään Vahvat naiset -lukuhaasteeseen se ehtii juuri ja juuri mukaan, kohtaan "hyvä mieli".
Pese hampaat ennen kuin pussaat
Otava
2018
255 sivua
Kunpa olisi poikaystävä. Tai B-kupin tissit. Tai edes volyymiripset.
Päiväkirjakin sen kertoo: 14-vuotiaan Sofian elämä ei mene ihan niin kuin Nora Robertsin rakkausromaaneissa. Mutta mitä järkeä olisi himmailla puolivaloilla, kun elämässä tapahtuu niin paljon jänniä asioita! (osa takakansitekstistä)
Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista
Pese hampaat ennen kuin pussaat on humoristinen nuortenkirja, joka ikään kuin perustuu 14-vuotiaan Sofian päiväkirjaan. Minäkertoja Sofia toteaa itsekin, että hänen elämänsä on tylsää eikä siinä tapahdu juuri mitään, mutta kertoo samaan hengenvetoon parhaista ystävistään Iineksestä, Jutasta ja Jossusta, Päivi-tädistään, Raipe-koirastaan sekä äidistään, joka on välillä vähän nolo. Kirjan tapahtumat pyörivät Sofian arkielämän kuvauksen ympärillä.
Kirjan tapahtumat ja teemat ovat aikuislukijalle ehkä hieman tylsää luettavaa, mutta Sofian ikäisille yläasteikäisille nuorille hyvin helposti lähestyttäviä ja samaistuttavia. Humoristinen vivahde tulee Sofian itsensä positiivisesta suhtautumisesta elämään ja kaikenlaisista hassuista sattumuksista, jotka hän jakaa lukijan kanssa. Hän kertoo bileistä, epäonnistuneesta suunnistuksesta liikuntatunnilla ja ensitreffeistään. Sofia on siinä mielessä onnekas nuori, niin fiktiivinen kuin onkin, ettei häntä kiusata koulussa, vaan hänellä on kavereita ja luokassa vallitsee hyvä ilmapiiri. Tämä jos mikä on hyvän mielen kirja, sillä se sivuuttaa iloisesti kaikki vaikeat ja negatiiviset aiheet ja ilmiöt, joita yläasteikäiset joutuvat kohtaamaan, ja keskittyy iloon ja positiivisuuteen.
Tänään olen ollut tylsyyden kuningatar. On ollut tylsääkin tylsempi päivä. Niin tylsä, että pesin kaksi koneellista pyykkiä ja sain läksyt valmiiksi ennen kello seitsemää. Loppuillan vietin television ääressä tyhmiä dokumentteja tuijottaen. – –
Tuli ihan huono omatunto niitä dokumentteja katsellessa. Minulla on tällä hetkellä asiat paremmin kuin hyvin. Koulu sujuu keskinkertaisesti, kavereiden kanssa on hauskaa, äiti ei ole pitkään aikaan käyttänyt läpinäkyvää yöpaitaa, ja mikä parasta – minulla on huomenna treffit potentiaalisen poikaystäväehdokkaan kanssa. (s. 142)
Vaikka sitä, mihin vuoteen romaanin tapahtumat sijoittuvat, ei suoraan mainitakaan, tulkitsin sen olevan jotain vuosien 2014 ja 2017 väliltä. Se taas tarkoittaisi sitä, että Sofia olisi syntynyt siinä 2000-luvun alussa, mikä tarkoittaa sitä, että hän on minua vain hieman nuorempi (olen syntynyt vuonna 1998). Sofia on ihan uskottava 2010-luvun teini, mutta en voinut olla lukiessani pohtimatta, miten lyhyessä ajassa se, mikä on teinien keskuudessa suosittua, muuttuu. Jos ja kun tämän romaanin lukee joku, joka elää teinivuosiaan 2020-luvulla, hän varmasti miettii, ettei Sofia vaikuta kovin samaistuttavalta. Sofian käyttämät sanonnat eivät ole nykyajan teinien puheenparrelle ominaisia. Hän esimerkiksi käyttää sellaisia ilmaisuja kuin kolttu ja abouttiarallaa. Lisäksi hän lukee julkkisjuoruja fyysisistä naistenlehdistä ja käyttää some-alustoista eniten Instagramia, joka taitaa olla 2020-luvun teinien mielestä menneen talven lumia TikTokiin ja Snapchatiin verrattuna. Toisaalta taas jotkut asiat ovat pysyneet, kuten se, että Sofia seuraa tubettajia. Mietin lähinnä sitä, miten nopeasti tietynlainen sisältö fiktiivisessä kirjallisuudessa "vanhenee". Vertasin tätä kirjaa myös jokin aika sitten lukemaani toiseen nuortenkirjaan, Erika Vikin Olivia onlineen, joka on mmielestäni hyvinkin uskottava nykynuoren näkökulmasta. Mutta se onkin kirjoitettu myöhemmin, vuonna 2023.
Huomasin lukiessani miettiväni myös sitä, miten iloinen olen siitä, että omat kouluvuoteni ovat jo takanapäin. Se oli omalla tavallaan ikimuistoista ja ihanaa aikaa, mutta olen silti helpottunut, ettei minun tarvitse enää kestää kokeisiin pänttäämistä, koulun teemapäiviä tai ah-niin-ihania ulkoliikuntatunteja. Sofia suhtautuu ihanan positiivisesti asioihin, joista olisin itse stressannut ja jotka olisivat aiheuttaneet pahaa mieltä, kuten koululla järjestettäviin leikkimielisiin olympialaisiin.
Hyvin nopealukuinen kirja. Sisällöllisesti sellainen, että sen unohtaa jo viikossa. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta ihan hauskaa luettavaa. Kivinen ei ole kirjoittanut mitään muuta. Jääköhän tämä hänen ensimmäiseksi ja ainoaksi kirjakseen.
Lopuksi: suosittelenko?
Pese hampaat ennen kuin pussaat on nuortenkirja, jonka päähenkilö Sofia kutsuu lukijan seuraamaan tavallista kouluarkeaan. Pidin kirjan humoristisesta kerronnasta ja hauskoista henkilöhahmoista. Suosittelen kohderyhmälle eli yläasteikäisille lukijoille.
Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.
