Annukka Salama on yksi tämän hetken kuumimmista nuortenkirjailijoista. Tykkäsin hänen aiemmasta romaanistaan Ripley - Nopea yhteys niin paljon, että kirjavinkkaan sitä seiskoille nyt toista lukuvuotta peräkkäin. Salaman uunituoreen kirjan Asioita joista en tiennyt pitäväni laitoin varaukseen jo kesällä, joten sain sen lukuun ensimmäisten joukossa. Odotukset viiden tähden Ripleyn jälkeen olivat maltilliset, vaikkakin olen ehtinyt nähdä somessa muutamia ylistäviä arvioita. Yleensä olen kaikissa trendeissä myöhässä ja havahdun niihin vasta vuosien päästä siitä kun ne ovat olleet kuumimmillaan, mutta nyt olen aika hyvin aallonharjalla muun muassa enemies to lovers -troopista, joka on räjähtänyt käsiin TikTokissa ja Instagramissa. Tämän kirjan takakansiteksti lupailee ahmittavan kuumaa enemies to loversia, joten tietenkin se lisäsi myös omaa kiinnostustani.
Asioita joista en tiennyt pitäväni
WSOY
340 sivua
2024
Fazerin sininen, Fiskarsin sakset ja Sinclairin arvokellot. Konstantin Sinclair kantaa nimeä, jonka tuntevat kaikki. Konservatiivisella perheellä on hänen tulevaisuuttaan varten valmiit suunnitelmat, mutta ponnistellessaan toisten unelmien eteen Konsta on irrottanut itsensä omista tunteistaan.
Bee Stark, muunsukupuolinen Twitch-striimaaja, hiertää yhteisen historian takia Konstaa pelkällä olemassaolollaan. Viaton riitely päätyy someen, ja nuoret joutuvat liittoutumaan puhdistaakseen maineensa. Kun kilpailuasetelma heidän välillään muuttuu joksikin syvemmäksi, Konsta tajuaa mitä hän oikeasti elämältään haluaa – ja mistä hän on valmis luopumaan saadakseen sen. (takakansiteksti)
Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista
Sinclairien arvokelloista tunnettu suku on yksi Suomen menestyneimmistä ja vauraimmista. Perheen 17-vuotias poika, Konstantin Sinclair, on kasvanut rikkaissa oloissa vaativien vanhempien silmien alla. Hänet on opetettu tukahduttamaan tunteensa, ja konservatiivinen ilmapiiri ja painostus erityisesti äidin puolelta on saanut Konstan ahdistumaan ja vaipumaan synkkyyteen. Sinclairit ovat juuri muuttaneet Tampereelta Helsinkiin ja Konstantin jännittää lukion aloittamista uudessa paikassa. Ja ihan kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi, niin samassa lukiossa opiskelee myös vanha Tampereen tuttu, muunsukupuolinen Beethoven "Bee" Stark. Välinpitämätön kiusaaja ja poika, jonka Konstantin tapasi päiväkodissa ja jota hän on vihannut siitä lähtien. Ensitapaaminen vuosien erossaolon jälkeen ei mene hyvin, vaan kaksikko riitaantuu ja aiheuttaa kiusallisen kohtauksen koulun vessassa. Rangaistukseksi rehtori käskee heitä tekemään kaikki syksyn ryhmätyöt yhdessä jouluun asti. Pakotettuina viettämään aikaa yhdessä Konsta ja Bee melkein repivät toisensa kappaleiksi, kunnes viha muuttuu joksikin aivan muuksi.
Kirjan luvut on nimetty hauskasti nimen Asioita joista en tiennyt pitäväni mukaan. Jokaisessa luvussa minäkertoja Konsta kertoo jonkin asian, josta ei tiennyt pitävänsä. Ensivaikutelma kirjan aloittaessani oli, että se muistuttaa kahta aiemmin lukemaani romaania. Ensinnäkin rikas suomalainen päähenkilö, joka elää vaurasta unelmaa nykyään verrattain kurjistuvassa Suomessa, muistutti vähän Briitta Hepo-ojan nuortenfantasiasta Suomea lohikäärmeille. Enemies to lovers -kuvio, jossa riitaisan kaksikon on pakko tehdä yhteistyötä julkisuuskuvansa silottamiseksi ja maineensa puhdistamiseksi, toi puolestaan mieleen Casey McQuistonin romaanin Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä. Vaikka muistuttaakin muutamia muita kirjoja, Asioita joista en tiennyt pitäväni on kuitenkin ihan omaa luokkaansa.
Kirjan päähenkilöt ovat lukijaa puhuttelevia. Muunsukupuolisella Beellä on ADHD ja autismi ja hän on erityinen nuori. Tällaisia nuoria harvemmin näkee (nyky)kirjallisuudessa. Konstantin, joka on kasvanut konservatiivisten arvojen ympäröimänä, vaikuttaa aluksi pidättyväiseltä ja vähän tylsältäkin henkilöhahmolta, mutta hänestä paljastuu uusia puolia kun hän tutustuu Beehen. Hän häpeää omaa tietämättömyyttään asioiden suhteen ja haluaa aidosti oppia olemaan suvaitsevaisempi. Konsta on hyvin samaistuttava päähenkilö. Kirjan edetessä paljastuu, että hänen alakulonsa on ihan oikeaa masennusta, mikä tekee hänestäkin aidomman henkilöhahmon kuin aluksi vaikutti.
Olen yleensä tyyni kuin joogi joulupäivänä näissä jutuissa – ei minua mikään liikauta. Kumma, että tämä on sitten näin kiihdyttävää. Aivan kuin viha ja halu olisivat saman kolikon kaksi eri puolta. Miksi en ole aiemmin keksinyt säätää vihamiesteni kanssa ystävieni sijaan?
Olen niin varma seksuaalisuudestani, että voin tehdä tällaista ilman mitään tunteita. Siis haluan vain kokeilla, kerran. Ei se mitään tarkoita. (s. 95)
Konstantinin äiti on selvästi romaanin pahis. Hänessä kiteytyvät kaikki suomalaisen nyky-yhteiskunnan syrjivät ja ahdasmieliset stereotypiat ja ennakkoluulot. Hän vastustaa translakia ja aborttioikeutta ja on valmis katkaisemaan välit poikaansa ihan vain siitä syystä, että tuo on ihastunut muunsukupuoliseen Beehen. Konstan äiti on aivan kamala, mutta sen sijaan Been kaksi äitiä ovat juuri sellaiset vanhemmat, joita jokainen itsestään epävarma teini-ikäinen toivoisi. He ottavat Konstankin avosylin vastaan perheeseensä. Kieltämättä Konstan äiti on aika karikatyyrimainen hahmo, jossa ei vaikuta olevan pilkahdustakaan hyvää. Yllätyin siitä, että välirikon jälkeen Konsta ei tee sovintoa äitinsä kanssa kirjan lopussa, vaan tuntuu hylkäävän perheensä kokonaan. Niinkin voi toki käydä, mutta se tuntui aika brutaalilta.
Konstan ja Been suhteen etenemistä vihollisista rakastavaisiksi oli kutkuttavaa seurata. Erityisen paljon pidin kirjassa kuvatuista halloween-bileistä. Lukion halloweenina Konsta ja Bee pukeutuvat Harryksi ja Dracoksi ja aiheuttavat hämminkiä. Tästä tuli mieleen oma lukioaikani. Minä tapasin puolisoni lukiossa, jossa me molemmat opiskelimme, ja aloimme seurustella toisen lukiovuoden lopussa. Kolmantena lukiovuotena pukeuduimme penkkareissa Harryksi ja Dracoksi. Muistin elävästi sen päivän, kun luin Konstasta ja Beestä.
Pelkäsin lopun lässähtävän, mutta se olikin upeampi kuin olisin voinut uskoa. Kun Konstan ja Been suhde paljastuu lehdistölle ja leviää somessa, Konstan äiti uhkaa pistää välit poikki. Bee paljastaa Konstalle olevansa Sweet, maailman suosituin alaikäinen striimaaja, joka tekee videoita naamio kasvoillaan eikä ole paljastanut todellista henkilöllisyyttään striimeissään. Kun Konsta muistuttaa Beetä, että Suomessa verotiedot ovat julkisia ja miljoonia tienaava Bee joutuu joka tapauksessa paljastamaan olevansa Sweet, he ottavat siitä kaiken ilon irti ja alkavat tehdä someen videoita suhteestaan avoimemmin. Romaani päättyy siihen, että Fort Lauderdaleen Yhdysvaltoihin muuttoa haaveillut Konsta pääsee sinne Been kanssa. Bee kosii häntä striimaamallaan videolla ja ehdottaa, että he voivat mennä naimisiin 18 täytettyään ja muuttaa yhdessä Yhdysvaltoihin. Konsta tajuaa olleensa aidosti masentunut ja hakee apua. Nuoret rakastavaiset elävät elämäänsä täysillä murehtimatta huomisesta. Viimeisessä luvussa Konsta kertoo, että viimeinen asia, josta hän ei tiennyt pitävänsä, on hän itse. Minulle tuli valehtelematta kyyneleet silmiin. Itsensä hyväksyminen sen jälkeen, kun se on vuosia ollut hankalaa, kolahtaa joka kerta yhtä voimakkaasti. Aivan mahtava lopetus mahtavalle kirjalle!
Lopuksi: suosittelenko?
Asioita joista en tiennyt pitäväni on Annukka Salaman uusin nuortenromaani. Se nostaa vähemmistöjä esiin päähenkilöillään, jotka puhuttelevat meistä jokaista jollain tapaa ja muistuttavat, että jokainen meistä on erilainen eikä toinen voi tietää, mitä juuri sinä käyt läpi omassa elämässäsi. Se on kaunis romaani kahden nuoren rakkaudesta.
Annoin Goodreadsissa neljä tähteä.
Kommentit