Hyvää alkanutta syyskuuta. Itse poden juuri syysflunssaa. Kotona sairastaessa oli aikaa lukea loppuun Claire Alexanderin romaani Meredith, yksin. Se tulee vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 22. Kirjaa on suositellut kirjailija. Lievetekstissä monikin kirjailija nimittäin hehkuttaa tätä kirjaa, eikä suotta.

Meredith, yksin / Meredith, alone

Otava

suom. 2022, Oona Nyström

428 sivua

Meredith Maggs ei ole poistunut kodistaan 1 214 päivään. Omasta mielestään hän ei kuitenkaan ole yksin. Hänellähän on kissansa Fred. Sadie-ystävä vierailee kun voi. Meredithillä on seuranaan palapelinsä, lempireseptinsä, suursuosikkinsa Emily Dickinson teokset, netissä toimiva tukiryhmä, Tescon ruokalähetti ja muistot.

Mutta jokin on nyt muuttumassa. Halusipa Meredith sitä tai ei, maailma kolkuttaa hänen ovelleen. Onko hänellä rohkeutta voittaa se, mikä on pitänyt hänet seiniensä sisällä koko tämän ajan? (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Meredith, yksin -romaanin alkutilanne on seuraavanlainen: miltei nelikymppinen Glasgow'ssa asuva Meredith Maggs ei ole poistunut kotoaan 1 214 päivään eli noin kolmeen vuoteen. Eletään vuotta 2018. Koronasta ei ole vielä tietoakaan, vaan Meredithillä on omat syynsä olla käymättä ulkona. Hänellä oli hankala lapsuus. Yksinhuoltajaäiti laiminlöi sekä Meredithiä että hänen isosiskoaan Fionaa ja vähätteli Meredithiä niin fyysisesti kuin henkisesti. Kun Meredith pääsi muuttamaan omilleen ja yritti rakentaa omaa elämäänsä kaukana äidistä, sisko Fiona meni yhteen juopon ja väkivaltaisen miehen kanssa, joka raiskasi Meredithin. Tapauksen järkyttämänä Meredith, joka sairastui masennukseen jo 18-vuotiaana, traumatisoitui ja järkyttyi niin, että alkoi saada paniikkikohtauksia ja jäi lopulta neljän seinän sisälle pysyvästi. Meredith tekee etätöitä vapaana kirjoittajana. Päivät kuluvat töiden lisäksi palapelejä kootessa, leipoessa ja kissan Fredin kanssa lepäillessä. Välillä paras ja ainoa ystävä Sadie käy kylässä. Meredith ei ole pitänyt yhteyttä äitiinsä tai siskoonsa linnoittauduttuaan kotiinsa. Isäänsä hän ei ole koskaan tavannut.

Asiat muuttuvat pikkuhiljaa parempaan suuntaan lähtien siitä, kun Käsi kädessä -järjestön ystävätoiminnasta saapuu Tom-niminen mies Meredithiä tapaamaan. Tom alkaa käydä kerran viikossa ja heistä tulee ystävät. Netissä YhdessäOlemmeVahvoja -tukiryhmän foorumilla Meredith tutustuu 29-vuotiaaseen Celesteen, jolle alkaa soitella ja jonka kutsuu kylään luokseen. Äkkiä Meredithillä on uusia ystäviä, jotka ovat kilttejä ja ymmärtäväisiä ja jotka houkuttelevat häntä poistumaan kotoa. Celeste on järjestämässä kolmekymppisiään ja tahtoisi kovasti Meredithin luokseen. Terapeutti Diane antaa kotiläksyksi kävellä viisi askelta pihapolulla. Sadie yrittää hellän päättäväisesti saada Meredithiä poistumaan kotoaan, samoin Tom. Sitten sisko Fiona tulee käymään ensimmäistä kertaa vuosiin.

"– – Millä muilla tavoin hoidat masennustasi?"

Vastaan rehellisesti. "Pysymällä kotona." (s. 119)

Kirjan luvut jakaantuvat nykyhetkestä kertoviin ja menneisyyteen kurkistaviin lukuihin, jotka valottavat Meredithin lapsuutta ja nuoruutta. Menneisyydestä kertovat luvut ovat karua luettavaa. Meredith ei olisi selvinnyt kasvukivuista ilman siskonsa tukea, sillä heidän äitinsä on todella välinpitämätön ja kamala ihminen. Erityisen surulliseksi minut teki myös lukea Meredithin toistaiseksi ainoasta parisuhteesta Gavin-nimisen mukavan miehen kanssa. Gavinissa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin. Hän oli täydellinen kumppani, mutta Meredith jätti hänet, koska ei pystynyt jatkamaan suhdetta. Järkytyin, petyin ja pahoitin mieleni, sillä Meredithillä ei ole mitään kunnolliselta tuntuvaa syytä hyvän parisuhteen päättämiselle. Ainoastaan hänen omat epävarmuutensa.

Meredith on masentunut ja itsetuhoinen ihminen vielä aikuisiälläkin. Niissä asioissa en pystynyt häneen samaistumaan, mutta monissa muissa asioissa kyllä. Meredith esimerkiksi sopii monta kertaa menoja, jotka sitten peruu viime hetkellä. Hän esimerkiksi jättää kovasti odotetut Celesten synttärit väliin, koska jänistää viime hetkellä. Tällaisen käyttätymisen ja epävarmuuden ymmärrän enemmän kuin hyvin. Teen samaa menojen perumista viime hetkellä itsekin. Miksi? Koska ajatus lähtemisestä tuntui aiemmin hyvältä, mutta alkaa sitten viime hetkellä ahdistaa, mieleen vyöryy paljon negatiivisia ajatuksia ja kotiin jääminen tuntuu turvallisemmalta. Ymmärsin suuren osan ajasta Meredithiä täydellisesti, sillä olen itsekin ihminen, joka viihtyy parhaiten kotona. Lukukokemus oli hyvin vaikuttava ehkä juuri siitä syystä, että osasin todella samaistua Meredithiin ja astua hänen saappaisiinsa. Elin tapahtumia hänen mukanaan, tsemppasin häntä mielessäni, lohdutin kun hän epäonnistui ja odotin jännityksellä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

"Tuolla ulkona on iso maailma, Meredith. Se odottaa sinua." (s. 106)

Romaani päättyy osittain onnellisesti, osittain kesken. Meredithin äiti kuolee syöpään, ja äidin luota Meredith ja Fiona löytävät kirjeitä isältään. Isä kuoli suhteellisen nuorena, mutta ennen kuolemaansa lähetteli paljon kirjeitä, joissa pyysi tapaamista ja kertoi ikävöivänsä tyttöjään. Äiti pimitti kirjeet ja tiedon isästä kaikki ne vuodet. Vaikka jättääkin Celesten synttärit väliin, Meredith uskaltautuu ensin pihalleen, sitten kulkemaan kadulla ja lopulta kävelemään lähikauppaan. Hän kutsuu Tomin ja Celesten samaan aikaan kylään aikomuksenaan yrittää saattaa heidät yhteen, mutta kolmikko päätyy sattumusten kautta keskustan kahvilaan, jonne Meredith matkustaa bussilla ihan yksin. Kirjan lopussa Meredith käy Tomin kanssa uimahallissa ja lukijalle vihjataan, että Tomin ja Celesten välille voisi olla kehkeytymässä jotain. Toivoin Meredithin ja Tomin päätyvän yhteen, mutta kun Meredith pohdiskelee olevansa tyytyväinen yksin ilman miestä, tyydyin siihen. Oli jotenkin virkistävää, ettei päähenkilö löydä rinnalleen kumppania, vaan toteaa, että pärjää hyvin ilmankin. Hyvään kirjaan ei aina vaadita rakkauden löytymistä lopussa.

Ainoa asia, mitä kirjan päätyttyä jäin pohtimaan, on se, että sen loppupuolen tapahtumat sijoittuvat loppukesään 2019. Ja mehän muistamme, mitä alkoi tapahtua loppuvuodesta 2019 ja alkuvuodesta 2020. Toivoin jonkinlaista kurkistusta siihen, mitä Meredithille tapahtuu, kun koronapandemia puhkeaa. Nyt se jäi oman kuvitteluni varaan. Kirja on kirjoitettu vuonna 2022, joten kirjailija kyllä tiesi koronasta sen kirjoittaessaan, mutta ehkä hän ei halunnut sisällyttää sitä tähän tarinaan. Haluan ajatella, että Meredith suhtautuu koronaan tyynesti, toteaa: "Hei. Lisää kotoilua. Mutta kun tämä on ohi, palaan takaisin siihen, mitä olin jo ehtinyt saavuttaa." ja jatkaa elämäänsä onnellisena.

Lopuksi: suosittelenko?
 

Meredith, yksin on erittäin koukuttava ja ahmittava romaani. Se kertoo naisesta, joka ei ole poistunut kotoaan kolmeen vuoteen traumaattisten kokemustensa vuoksi. Lukija saa seurata hänen matkaansa, kun ulkomaailma avautuu taas pikkuhiljaa. Aidon tuntuiset ja kiinnostavat henkilöhahmot, vähäeleinen mutta silti täynnä merkityksiä oleva juoni ja sympaattinen päähenkilö. Suosittelen!

Annoin Goodreadsissa neljä tähteä.