En ajatellut enää jatkaa Anni Polvan Lulu-sarjaa, mutta kolmas osa, Minäkö muka mustasukkainen, sopii niin hyvin vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteen kohtaan 46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta. Sarjan ensimmäinen osa Rakasta minua hiukan oli minusta ihan hyvä, toisesta osasta Anna suukko, kultaseni en oikein tykännyt. Tämän osan suhteen ei ollut kummoisia odotuksia.

Minäkö muka mustasukkainen

Karisto

1953

155 sivua

Antti ja Lulu päättivät ostaa kesämökin, johon Lulu sitten ihastuukin oikopäätä aavistamatta lainkaan, että naapurissa asustaa Anttiin tulisesti ihastunut Katri. Lulu ei pidä ollenkaan siitä, että Katri pöllähtää aina mitä odottamattomimmissa paikoissa Antin tielle ja yrittää viekoitella tätä. Lulun mielestä mustasukkaisuus on avioliitossa silloin tällöin vain piristävä mauste, mutta nyt hän päättää nostattaa todellisen pyörremyrskyn! (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Lululla ja Antilla on nyt kaksi lasta: 7-vuotias Antero ja 5-vuotias Anneli. Avio-onnea (ylä- ja alamäkineen) on nyt takana kahdeksan vuotta. Sen lisäksi, että Lulun toilailut jatkuvat, toilailevat nyt myös hänen lapsensa ja keksivät jos jonkinlaisia kepposia vanhempiensa päänmenoksi. Kirjan alussa Antti tapaa Lulun entisen esimiehen Ukon, joka on saanut perintönä oman saaren mökkeineen. Ukko tarjoutuu myymään vanhan kesämökkinsä Antille puoli-ilmaiseksi muistaessaan, että Antti on puhunut kesämökin hankkimisesta. Antti tarttuu tarjoukseen siitäkin huolimatta, että mökkinaapurina on hänen entinen kihlattunsa ja morsmaikkunsa Katri. Antille ja Lululle tulee tietenkin asiasta riitaa, mutta he päätyvät kuitenkin ostamaan mökin, koska koko perhe ihastuu siihen. Sitten alkaa tapahtumarikas kesä uudella mökillä. Kesään mahtuu muun muassa tuhkarokko, kiireinen juhannus, Lulun entisen esimiehen ja entisen työkaverin parittamista, Antin leivontakokeiluja sekä rutkasti mustasukkaisuutta.

Oli mukavaa omistaa sellainen herranenkeli kuin Lulu oli. Miten kummassa hän oli onnistunut sellaisen saamaankin! – – Taisivat miehet vieläkin kadehtia tätä häneltä, ja oli syytä kadehtiakin. Vaikka nauruaan siinä tosiaan sai pidellä, että keksi oikeat mutkat ja konstit, joilla sai Lulun pysymään aisoissa ja avioliiton umpisolmussa. Oli oltava ankara ja hellä, välinpitämätön ja rakastunut, tehtävä vaimo mustasukkaiseksi ja oltava sitä itse. Viimeistä hänen ei tosin tarvinnut näytellä, päinvastoin. Hänellä oli usein työ ja tuska, ettei näyttänyt sitä liikaa. (s. 120)

Antin ja Lulun lapset olivat ihan mahtava lisä! Antero on tomera poika, joka yrittää kovasti olla "miehevä" ja pitää siskonsa ja äitinsä puolia. Anneli on suloinen pieni tyttö, joka ihailee veljeään ja kertoo totuuden kun kukaan muu ei sitä uskalla sanoa. Antti oli edelleen inhokkihahmoni. Hän ei ole muuttunut miksikään aiemmista osista, vaan on edelleen yhtä omahyväinen kuin ennenkin. Hän muun muassa kommentoi Lulun entistä työkaveria näin: "Rypistynyt ja hapan kuin vanha omena, mitä iloa ja silmänruokaa miehellä sellaisesta on." Antti syyttää Lulua mustasukkaiseksi ja on heti raivoamassa kun epäilee Lulun olevan uskoton. Mutta kun on kyse hänestä itsestään, kokee hän miehiseksi oikeudekseen pienen flirttailun ja suukottelun eikä näe sitä pahana asiana. Just joo. Kaikkein parhaita ovat kohdat, joissa Antti ja Anneli paljastavat isänsä puuhat Lululle tai tilittävät häntä muiden kuullen.

Tämä osa oli paljon hauskempi kuin ensimmäinen ja paljon parempi kuin toinen. Vaikka Lulun ja Antin sairaalloiseksikin yltyvä mustasukkaisuus ärsytti, mahtuu romaaniin myös hauskoja kohtia. Kaikkein paras ja mieleenpainuvin on kohtaus, jossa Antti leipoo. Lulu saa tarpeekseen kotitöistä ja kaipaa omaa aikaa ja lomaa. Hän tahtoo lähteä viikoksi maalle ja jättää muun perheen pärjäämään itsekseen. En syytä Lulua siitä, onhan hän täysipäiväinen kotirouva ja hoitaa aivan kaiken ruoanlaitosta siivoamiseen. Antti pohtii, ettei Lululla nyt niin paljoa hommaa ole ja että saahan hän levätä kotonakin, mutta onneksi Lulu pitää päänsä ja häipyy. Kun Antti jää kotiin lasten kanssa, hän tahtoo näyttää Lululle pärjäävänsä. Ensimmäinen ja suurin kompastuskivi on pullataikinan teko. Lulu ei muistanut tehdä tai ostaa pullaa, mutta sitä on saatava. Antti ryhtyy leipomaan eikä meinaa saada taikinaa aikaiseksi, hän kun heittää aineksia summamutikassa kulhoon ja tyhjentää sinne monta pussillista jauhoja. Hiivakin unohtuu. Lopputuloksena on niin paljon pullapitkoja, että niiden paistamisessa menee myöhään yöhön asti, ja tuotokset ovat kivikovia. Antti arvostelee naissukupuolen edustajia kovin ottein, mutta onneksi Anneli sanoo taas totuuden:

– Et sinä isä oikein osaa ruokaa laittaa, julisti Anneli säälivänä tyhjennettyään lautasensa. Sinun on paras tehdä vain rahaa. Hetken hän istui vakavana kädet helmassa ja julisti sitten äidiltä oppimansa totuuden: – Ei miehistä ole sitten mihinkään. Ellemme me naiset huolehdi heistä, niin nälkään ja kylmään he kuolisivat. (s. 148-149)

Jotkut yksityiskohdat pistivät taas silmään, onhan kirja julkaistu 1950-luvun alussa. Puhutaan neekereistä ja "äidin koivuniemen herrasta" eli vitsasta, jolla Lulu antaa piiskaa lapsilleen.

Antin eksä Katri pyörii menossa mukana. Hän roikkuu Antin kaulassa joka tilaisuuden tullen ja toitottaa rakkauttaan, mikä vain hivelee omahyväisen Antin itsetuntoa. Katri ei tunnu pääsevän yli Antista. Hän jopa haaveilee, että ryhtyisi äidiksi Lulun ja Antin lapsille. Tai tarkemmin sanottuna Anterolle. Annelin hän haluaa heivata tiehensä. Onneksi Anterolla ja Annelilla on sanansa sanottavana asiaan. Lulu sattuu näkemään ikkunasta Antin ja Katrin suukon. Tosin hänkin on antanut suukon miehelle, jonka antoi tanssittaa itseään tansseissa maalla ollessaan. Perhe on vähällä myydä mökin, mutta lopulta tullaan siihen tulokseen, että on siellä kuitenkin ollut mukavaa viettää kesää. Antero on kuullut saunassa Antin kehuskelevan vaaleatukkaisella kesäheilallaan. Mysteeriksi jää, onko heila todellinen vai kuviteltu. Seuraavan osan nimi, Mieheni on uskoton, antaa kuitenkin viitteitä siitä, että todellinen hän taitaa olla.

Lopuksi: suosittelenko?

Minäkö muka mustasukkainen on kolmas osa Lulu-sarjaa. Siinä Antilla ja Lululla on kaksi tomeraa lasta. Kesästä tulee kaikkea muuta kuin tylsä, kun mustasukkaisuuspuuskista kärsivät Antti ja Lulu viettävät sitä lapsineen uudella kesämökillään, jonka naapurina on kukapa muukaan kuin Antin entinen kihlattu Katri. Suosittelen Anni Polvan kirjoista pitäville, nostalgiannälkäisille sekä Lulu-sarjan aiemmat osat lukeneille.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.